Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Mysteeri mielisairaalassa

Ursula Poznanski: Äänet

Atena 2006

Hän oli nähnyt merkit. Oli nähnyt niitä jo vuosia ja yrittänyt kerta toisensa jälkeen varoittaa ihmisiä, mutta kukaan ei ollut halunnut uskoa häntä.

Ne olivat vaatineet uhrin.

Ne eivät saisi missään tapauksessa kuulla häntä.

Ne tietävät, kuka sinä olet.

Ne tietävät, missä sinä olet.”

 

Kirjailija Ursula Poznanski on syntynyt vuonna 1968 ja asuu tällä hetkellä Wienissä. Hän työskenteli monta vuotta lääketieteen toimittajana ennen kuin ryhtyi kirjailijaksi. Äänet-dekkari on hänen kolmas kirjansa Beatrice Kaspary -sarjasta, mutta kirjailija on toki kirjoittanut muutakin. Olen lukenut aika paljon dekkareita, mutten muista lukeneeni aiemmin yhtään itävaltalaista, saati sitten mitään Beatrice Kasparysta ja hänen murhatutkimuksistaan. Vaikka kirja oli sarjan kolmas osa, ei lukukokemusta haitannut mielestäni aiempien osien lukemattomuus. Ehkä niissä olisi selitetty, miten päähenkilöstä tuli yksinhuoltaja lukemattomine huolineen ja jotain muuta taustatietoa. Päähenkilöön syntyi jonkinlainen suhde kirjaa eteenpäin lukiessa, mutta oikeastaan koskaan ei tuntunut siltä, että kirja on pakko saada luettua loppuun ennen kuin teen mitään muuta. Lisäksi kirja sisälsi yllättävän vähän maisemakuvausta, eikä kirjasta tullut tunnetta, että oltaisiin juuri Itävallassa. Osaksi tähän vaikuttanee se, että kirjan keskeinen tapahtumapaikka, sairaala, ei ollut todellinen vaan keksitty, joten siitä on siksikin ehkä kuvailu jätetty vähemmälle ja keskitytty enemmän henkiöiden välisiin suhteisiin.

Tapahtumat alkavat murhalla Pohjois-Salzburgin mielisairaalassa, jossa nuori lupaava psykiatri Max Schlager on murhattu. Varsin pian selviää, että ruumiille on tehty tarpeetonta väkivaltaa ja siihen on jätetty esineitä symboloimaan jotakin. Beatrice Kaspary on kirjan päähenkilö, mutta toisaalta kirja kuvaa tapahtumia myös muiden näkökulmasta. Beatricen työpari on komeaksi kuvattu, hienommista piireistä tuleva kollega Florin Wenninger. Florinin yläluokkaisia taustoja kuvataan kirjassa jonkin verran ja ne tuntuvat uskottavilta. Jäin miettimään, että ovatko ne sitä tyypillisintä itävaltalaisuutta oopperakäynteineen. Hyvin on kuvattu myös Bean tuntemukset alemmasta luokasta tulevana vaimoehdokkaana. Kirjassa kuvaillaan lisäksi paljon Bean taistelua yksinhuoltajana työelämän ja yksityiselämän yhteensovittamisen ongelmien kanssa. Dekkarissa on paljon ihmissuhteiden kuvausta, mutta kyllä siinä murhaakin selvitellään ja itse asiassa murhia tapahtuu kirjassa useampi.

Varsin pian tapahtumat etenevät siihen pisteeseen, että Bea huomaa, ettei kaikki ole kunnossa osastolla. Jokainen osastolla tuntuu salailevan jotakin, mutta mielestäni kirjoittaja ei aivan saa vaihtoehtoisia tarinoita punottua yhteen eli lukija ei välttämättä osta vääriä johtolankoja. Hyvässä dekkarissa kirjailija osaa punoa vaihtoehtoisetkin uskottaviksi. Osastolla on kuuluisa asiakas, joka on niin tarkoin varjeltu salaisuus, etteivät kaikki hoitajatkaan tiedä, ketä he oikein hoitavat. Potilas ei traumaattisten kokemustensa takia osaa ilmaista itseään puheella, mutten osaa arvioida tämän osuuden uskottavuutta.

Kirjan nimi on siis Äänet, mutta tämän ei kannata antaa hämätä, koska varsinaisia ääniä kirjassa kuvataan hyvin minimaalisesti. Toki potilaiden ulkoisesta käyttäytymisestä voi päätellä joidenkin potilaiden kuulevan ääniä, mutta Walter Trimmeliä lukuun ottamatta kenenkään päänsisään ei mennä. Juonen pitäminen salassa ei välttämättä olisi onnistunut, mikäli näkökulmahenkilöitä olisi ollut enemmän ääniä kuulevissa. Tämä voi olla yksi syy, koska ne äänet jotka kuvataan, tuntuvat sinänsä kyllä uskottavilta. Koska sivuja on yli 400, mielestäni kirja olisi kaivannut myös tiivistämistä juuri aiemmin kuvatun imun vajavaisuuden takia. Ei kirja silti pakkopullaa ollut vaan ihan mukiinmenevä dekkari, jonka luki ihan mielellään. Kirjailija on minulle mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja jos vastaan tulee mielenkiintoinen uusi takakansi, voi tarinat Kasparysta saada osaltani jatkoa. Jos tähtiä pitäisi antaa, niin antaisin ehkä kolme tähteä viiden tähden asteikolla.

Sami Termonen

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?