Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Jooelin tarina

Lisätty 20.03.2019

Olen kohta 66-vuotias ja aina ollut herkkä ja kauneuteen pyrkiväinen. Sulkeutuneena ja seksuaalisessa häiriössä aloin kuulla monenlaisia ääniä 26-vuotiaana. Tulin uskoon Jeesukseen samoihin aikoihin ja niinpä myös enkelien äänet alkoivat ohjata minua kohti parempaa elämää.

Tukiverkoston puutteessa aloin kuitenkin käyttää alkoholia ja ajauduin huonojen ihmissuhteisiin. Lääkäreiltä en kokenut saavani apua. Kuulemani äänet muuttuivat pahemmiksi ja hyvinkin häiritseviksi. Huomasin jo silloin, että rauhallisuus, äänistä kertominen ja pyhyyden kokeminen auttoivat.

Osaston kautta normaaliin elämään

Olin pariin otteeseen Hesperian mielisairaalan puolisuljetulla osastolla muutaman viikon kerrallaan. Siellä oloni helpottui, kun lenkkeilin paljon ja kerroin vertaisilleni potilaille kaiken mahdollisen - myös äänistä. Ikävä todeta, että lääkärit eivät tuolloinkaan paljoa auttaneet tai ottaneet asioihini kantaa. Oma hoitajani Manu sentään oli asiantunteva ja miellyttävä. Hän kuunteli minua paljon ja opetti sen tärkeän seikan, että äänten kanssa pitää oppia elämään.

Osastolla ollessani kohtasin entisen vakavasti psyykkisesti sairaan vaimoni. Hän ei tilansa takia pystynyt kuulemaan ja tukemaan minua mitenkään. Elinkin sitten pitkän aikaa suuressa traumassa. Huomasin kuitenkin, että kaunis musiikki ja voimakkaat hyvät kokemukset hiljensivät ja vaikuttivat positiivisesti ääniin.

Näinä aikoina en koskaan kieltänyt kristillistä uskoani, vaikka se elämän menossa olikin jäänyt täysin taka-alalle. Aina kun joskus kävin temppelissä tai kirkossa äänet ikään kuin kunnioittivat pyhyyttä olemalla hiljaa.

Minulla oli joitain jatkuvia lääkityksiä ääniin ja ehkä ne jotenkin vaikuttivatkin – ainakin unenlaatuun. Itse äänet eivät niiden voimasta lähteneet mihinkään. Elin kuitenkin tavallisen ihmisen normaalia elämää. Minulle myönnettiin loppuelämäkseni täysi eläke ja nautin kohtuullisen vähillä varoilla elämästä niin kuin pystyin.

 

Löysin ymmärtäjän vierelleni

Vuonna 2007 kohtasin nykyisen ihanan vaimoni Saran. Kaikki tapahtui – ja sujuu vieläkin – kuin Taivaan Isän ohjauksessa. Asuimme ensin Israelissa yli kaksi vuotta ja sitten Virossa lähes kahdeksan vuotta.

Elämä on ollut antoisaa, kun on ollut ymmärtäjä vierellä. Olemme molemmat kokeneet traumaattisia kokemuksia ja Sarakin on psyykkisistä syistä eläkkeellä. Hän kuulee jatkuvasti voimakkaan tinnituksen.

Olemme yhdessä käsitelleet ääniin liittyviä asioita ja sitä, mistä äänet tulevat. Yhteisenä tekijänä meillä molemmalla on ihmissuhteisiin liittyvät traumat ja rakkaudeton seksuaalisuus. Kipuja meillä on ollut molemmilla, mutta eräs uskova terapeutti neuvoi, että kannattaa sitoutua rakastamaan toisessa myös hänen kipuaan. Se auttaa ja opettaa syvällistä rakkautta.

 

Saan kristillisyydestä apua ääniin

Olen uudistunut nyt hengellisesti ja elän voimakasta kristillistä elämää. Haluaisin antaa neuvon, että raamatun luku ääneen on helpottanut ja vaimentanut ääniäni. Mielestäni ei kannata jäädä kotiin makaamaan ja kuuntelemaan ääniä, vaan kannattaa lähteä ulos ja hyvien ihmisten ilmoille. Ja kannattaa välttää kiirettä, suuria marketteja ja häiriköiviä ihmisiä niin usein kuin mahdollista.

Parhaiten minua ovat auttaneet pyhyyden kokemukset ja Jeesuksen läsnäolo. Toivoisin, että oppisimme, ettemme menisi enää väärien asioiden tai väärien ihmisten pariin. Ei edes kaikkien uskovien pariin, sillä kaikki eivät meitä ymmärrä. Suositaan siis seesteistä ja rauhallista elämää kivojen ihmisten parissa. Unohtamatta tunne-elämää avaavia ja mieltä kohottavia kokemuksia.

Kyllä äänten kanssa voi elää täyttä elämää, kunhan kiusaaviin kokemuksiin löytyy apu oikealta taholta. Minulle lääkäri ja lääkkeet eivät ole olleet ollenkaan se paras apu.

Kiitos elämän lahjasta! Siunausta teille kaikille!

Jooel

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?