Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Haastattelu Pyhmimyksiä vai mielipuolia? -näyttelyyn

Mervi s. 1971, kokemusasiantuntija

 

Minulla oli onnellinen lapsuus. 11-vuotiaana en jaksanut käydä joka päivä koulussa, vaan nukuin. Pärjäsin peruskoulussa, mutta valitsin väärän kaveripiirin. Halusin olla Jeesuksen kaltainen syntisten ystävä. Keplottelin Kallion ilmaisutaidon lukion läpi. Masentuneisuus jatkui ja olin levoton. Olisin halunnut hakea opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan tai Sibelius-akatemiaan, mutta keskittymiskykyni oli huono enkä kyennyt lukemaan tai menemään laulukokeeseen.

 

Varsinainen psykoosi puhkesi, kun tulin rakkaudessa hylätyksi. Rakastuin mieheen, mutta meistä ei tullut paria. Kuulin satoja miesten ja naisten ääniä, tunteeni menivät vuoristorataa, tunsin kipua sielussa ja itkin vuorokausia ympäri. Vanha kaveripiiri hylkäsi minut. Pääsin psykologin vastaanotolle, jossa minulle kerrottiin sairastavani skitsofreniaa.

 

1990-luvun puolessa välissä koin Pyhän Hengen vuodatuksen sieluuni ja sain valtavasti voimaa. 1990-luvun lopussa menin muutaman vuoden tauon jälkeen mukaan lähetyssäätiö Patmoksen toimintaan, sain siellä ystävällisen vastaanoton. Luin paljon Raamattua ja sain Jumalalta kutsun Raamatun opettajaksi. Nyt vedän raamattupiiriä. Olen valmistunut maallikkosaarnaajaksi ja evankelistaksi ja tehnyt opintoja Raamattukoulussa. Menin mukaan myös Suomen Moniääniset ry:n toimintaan ja olen vetänyt Majakassa ryhmiä, jotka ovat olleet suosittuja. Tällä hetkellä olen Suomen Moniääniset ry:n puheenjohtaja. Olen valittu myös MTKL:n liittovaltuustoon toiselle kolmivuotiskaudelle.

 

Ääneni ovat kehittyneet. Alun kaaoksen jälkeen tunteeni ovat rauhoittuneet enkä tunne kipua. Ehtoollinen loitontaa ääniä. Nykyään äänet myös puolustavat ja auttavat. Aluksi äänet haittasivat tosi paljon, nyt ne ovat lahja, josta en haluaisi luopua. Muutos johtuu muutoksesta käyttäytymisessäni, en makaa enää sängynpohjalla vaan elän elämää. Yleinen hyvinvointi on paras hallintakeino. Ei saa vetäytyä yksinäisyyteen, vaan täytyy mennä ihmisten pariin. Käytän mielelläni lääkitystä, pelkkä Pyhällä Hengellä hoitaminen ei riitä. En ole sairas siinä mielessä, että olisin väkivaltainen tai paha ihminen, mutta persoonallisuuteni on mennyt rikki ja särkynyt.

 

Olen rakentanut uudet ihmissuhteet. Minulla on paljon ystäviä. Ääneni ovat osa hengellistä matkaani, kristityn elämää. Ääneni eivät enää satuta tai tee toimintakyvyttömäksi, en enää pelkää niitä. Kykenen normaaliin elämään. Nyt tunnen Pyhän Hengen virtailua ja rakkautta. Elän elämäni onnellisinta aikaa.

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?