Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Pyhät ääniä kuulleet ihmiset ortodoksisessa perinteessä

 Valamon johtava konservaattori, ikonimaalari Antti Narmala

 

 

 

 

Pyhä suurmarttyyri, palkattaparantaja Panteleimon syntyi noin vuonna 275 Nikomedeiassa, Marmaran meren rannalla ja sai nimen Pantoleon (kaikessa leijona). Hänen äitinsä, pyhä Euboula (muistopäivä 30.3.) oli kristitty ja halusi kasvattaa Panteleonin kristityksi, mutta kuoli tämän ollessa vasta pieni. Pantoleonin isä Eustorgius oli pakana, eikä halunnut pojalleen kristillistä kasvatusta.

Pantoleon oli nuorena kuuluisan lääkärin Eufrosynoksen oppilaana ja keisari Maximianus tarjosi hänelle tämän vuoksi keisarillisen hovilääkärin paikkaa.  Pantoleon oli kuitenkin tavannut Hermolaos -nimisen kristityn papin, joka oli kutsunut nuoren lääkärin luokseen ja alkanut kertoa hänelle sielujen ja ruumiden Lääkäristä Kristuksesta. Pantoleon alkoi käydä vanhan papin luona joka päivä ja kerran ollessaan matkalla Hermolaoksen luo, hän näki tiellä juuri myrkkykäärmeen kuoliaaksi pistämän lapsen ja käärmeen vielä lapsen vierellä. Jumalallisen äänen johdattamana nuorukainen laskeutui polvilleen kuolleen lapsen viereen ja alkoi kiihkeästi rukoilla Kristusta, josta Hermolaos oli hänelle kertonut. Hetken kuluttua lapsi virkosi eloon ja samalla hetkellä lähellä ollut, lasta purrut myrkkykäärme kuoli. Saavuttuaan ihmeen jälkeen Hermolaoksen luo Pantoleon antoi kastaa itsensä ja sai kasteessa nimen Panteleimon (kaikessa armollinen). Kotiin palattuaan Panteleimon alkoi taivutella isäänsä Eustorgiusta kääntymään kristityksi, mutta tuloksetta.

Nuori lääkäri alkoi työskennellä Jumalan johdatuksessa ja teki lääkärin oppien ja Pyhän Hengen armovoiman kautta ihmetekoja ja parannuksia. Kaikki, jotka hakivat häneltä apua, parantuivat eikä hän ottanut potilailtaan maksua. Seurattuaan vuosien ajan poikansa työtä Eustorgius lopulta kääntyi kristityksi ja otti vastaan kasteen.

Kateelliset kollegat ilmiantoivat Panteleimonin keisari Maximianukselle joka antoi tämän ankariin kidutuksiin. Paikalle raahattiin myös vanhus Hermolaos, joka ankarien kidutusten jälkeen mestattiin hengellisen lapsensa Panteleimonin silmien edessä. Pyhän Hermolaoksen muistopäivää vietetään 26.7. Seuraavana päivänä, 27.7. vuonna 305 vain noin 30-vuotias Panteleimon mestattiin oliivipuuhun sidottuna. Läsnäolijat kuulivat äänen joka lausui "Panteleimon" kutsuen marttyyrin kotiin. Puu johon pyhä oli sidottu kantoi välittömästi hedelmää täyttyen oliiveista.

Ortodoksinen kirkko muistaa suurmarttyyri ja parantaja Panteleimonia vuosittain 27. heinäkuuta. Pyhällä Vuorella (Athoksella) on venäläinen Pyhän Panteleimonin luostari, jossa säilytetään reliikkinä hänen kalloaan. Idän kirkossa pyhä suurmarttyyri Panteleimon luetaan pyhien palkattaparantajien joukkoon, joita muistellaan nimeltä pienessä vedenpyhityksessä, rukousöljyn mysteeriossa (sairaanvoitelun sakramentti) ja rukouksissa sairaiden puolesta. Lännen kirkossa Panteleimon kuuluu neljäntoista pyhän auttajan joukkoon, joiden esirukousten uskotaan olevan erityisen vahvoja ja nopeita.

 

 


Lohdutuksen Jumalanäiti -ikonia säilytetään Pyhäl-lä Vuorella (Athoksella) Vatopedin luostarissa. Ikonin sommitelma muut-tui ihmeellisen tapahtu-man seurauksena tam-mikuun 21. päivänä vuonna 807. Luostarin igumeni (johtaja) oli juuri luovuttamassa avaimia portinvartijamunkille aa-mupalveluksen alkaessa, jotta tämä voisi avata luostarin portin sen oltua lukittuna yölevon ajan, kun Jumalanäiti kääntyi ikonissa igumenin puo-leen ja ikonista kuului ääni joka varoitti avaa-masta porttia koska merirosvot odottivat muurin ulkopuolella ryöstääkseen luostarin. Ikoniin kuvatun Kristuslapsen asennon nähtiin samalla muuttuvan kun Hän kohotti kätensä Äitinsä huulien eteen ja ikonista kuului ääni: "Älä vartioi tätä synnillistä laumaa, Äitini. Anna heidän joutua merirosvojen miekan alle." Vielä kerran ikonin sommitelma muuttui,  kun Äiti tarttui Kristuslapsen käteen siirtäen sen pois huuliltaan lausuen: "Älkää avatko portteja tänään! Rientäkää muureille ja karkottakaa merirosvot!" Igumeni toimi ikonista kuulemansa ohjeen mukaan ja luostari pelastui. Ikonin edessä palaa alati öljylampukka kiitollisuuden osoituksena Jumalanäidille. Joka perjantai toimitetaan jumalallinen liturgia ja päivittäin anomuskanoni Jumalanäidille ikonin edessä. Jumalanäiti Lohduttaja -ikonia ja siihen liittyvää ihmettä muistellaan vuosittain 21.1.

 

 

Pyhä suurmart-tyysi Georgios Voittaja  syntyi vuoden 275 paikkeilla Vähä-Aasian Kappa-dokiassa (nykyi-sessä Turkissa). Hänen isänsä, Rooman armei-jan upseeri, kuoli Georgioksen ollessa kymmen-vuotias. Hänen äitinsä Polyk-hronia oli kristit-ty ja ylhäistä kreikkalaissukua.Georgioksen isän kuoltua Po-lykhronia muutti poikansa kanssa kotiseudulleen Palestiinaan sukunsa maatilalle.

Kristillisen kasvatuksen saanut Georgios kutsuttiin sotilaspalvelukseen 18-vuotiaana. Hän erottatautui edukseen sotilaskoulutuksessa ja keisari Diocletianus korotti hänet tribuunin arvoon. Polykhronian kuoltua Georgios peri äitinsä suuren omaisuuden ja nuori sekä varakas korkea-arvoinen upseeri oli keisarin suosiossa.

Vuonna 304 Diocletianus kutsui valtakunnan itäisten alueiden korkearvoisimmat virkamiehet koolle Nikomedeiaan (nykyinen İzmit Turkin pohjoisosassa) suunnittelemaan toimia kristinuskon hävittämiseksi. Saatuaan kutsun kokoukseen Georgios päätti että oli koittanut aika hänen tunnustaa uskonsa. Ennen matkaa hän myi suuren omaisuutensa ja jakoi rahat köyhille. Kokouksessa käyttämässään puheenvuorossa Georgios tunnusti uskonsa kristukseen ja vetosi kristittyjen veljiensä ja sisariensa puolesta vainojen lopettamiseks. Keisari raivostui suosikkinsa osoittauduttua kristityksi ja yritettyään lahjomalla ja uhkailemalla saada Georgioksen luopumaan uskostaan, luovutti tämän lopulta kidutettavaksi. Hänen kärsiessään kauheita tuskia kiduttajiensa käsissä taivaasta kuului ääni: "Älä pelkää mitään, sillä minä olen sinun kanssasi!" Monta päivää kestäneiden kidutusten jälkeen Georgios vietiin pakanalliseen temppeliin ja häntä yritettiin pakottaa uhraamaan Apollon patsaan edessä. Uhraamisen sijaan hän teki ristinmerkin ja samalla hetkellä patsaasta kuului ääni joka todisti Kristuksen todelliseksi Jumalaksi. Georgiosta lähdettiin viemään mestattavaksi kaupungin muurin ulkopuolelle.

Diocletianuksen vaimo, keisarinna Aleksandra nähtyään mitä Apollon temppelissä tapahtui, tunkeutui Georgiosta ympäröivän sekasortoisen välijoukon läpi, heittäytyi tämän jalkoihin ja huusi: "Gerogioksen Jumalan, auta minua!" Diocletianus menetti malttinsa lopullisesti ja käski sotilaita mestaamaan vaimonsa. Keisarinna nukahti kuitenkin rauhallisesti kuolonuneen ennen kuin sotilaat ehtivät mestaamaan hänet.

Kun Georgiosta kuljettanut sotilassaattue vihdoin pääsi mestauspaikalle, oli saattava kansanjoukko paisunut valtavaksi. Rukoiltuaan hän kumarsi päänsä antautuen mestattavaksi. Kansanjoukon hälvettyä Georgioksen palvelijat ottivat hänen maalliset jäännöksensä ja veivät ne hänen kotiseudulleen Palestiinan Lyddaan. Paikalle rakennettiin suuri kirkko josta tuli merkittävä pyhiinvaelluskeskus ja moni ihmeitä tapahtui Georgioksen reliikkien äärellä.

Ikoneissa Georgios kuvataan usein sotisovassa ja ratsailla kukistamassa lohikäärmettä. Legendan mukaan Georgioksen kotiseudulla erään kuivalla alueella sijainneen kylän ainoalle vedenhakupaikalle oli asettunut krokotiili. Nälkäistä petoa piti aina harhauttaa jotta saatiin vettä. Lopulta tultiin tilanteeseen joss kaikki kylän karja ja kotieläimet oli yksi toisensa jälkeen viskattu krokotiilin syötäväksi. Janoon nääntyvät kyläläiset päättivät arpaa heittämällä että kuka kylän asukkaista heitetään krokotiilin ateriaksi. Arpa lankesi kyläpäällikön kauniille tyttärelle. Juuri kun surun murtamat kyläläiset olivat viemässä tyttöä vedenottopaikalle, ilmaantui Georgios paikalle valkoisella sotaratsullaan ja surmasi pedon keihäällä pelastaen tytön sekä vapauttaen kylän pedon piinasta. Myöhemmässä legendaperinteessä krokotiili muuttui lohikärmeeksi ja tyttö prinsessaksi.

Kyseinen ikoniaihe tulkitaan yleensä symbolisesti ja tulkintatapoja on kaksi. Kuva-aiheen voidaan tulkita symboloivan Georgioksen marttyyrikuolemaa. Kristittyjä herkeämättä vainonnut ja lukemattomiin kidutuksiin alistanut Diocletianus on lohikäärme josta Gregorios saa voiton hengellisellä tasolla kestäen tämän määräämät ankarat kilvoitukset hylkäämättä Kristusta. Monissa kys. aihetta esittävissä ikoneissa taivaasta lennähtää enkeli joka tuo Georgiokselle marttyyrin seppeleen tai kruunun. Kun lohikäärme tulkitaan Diocletianukseksi, niin silloin hovipukuun kuvattu naishahmo kuva-alueen  alareunassa tulkitaan keisarinna Aleksandraksi, jonka Georgios pelastaa hirviömäiseltä aviomieheltään. Ikonin voidaan tulkita myös symboloivan jokaisen kristityn henkilökohtaista taistelua pahaa vastaan. Toisin kuin Kauko-Idässä, lohikäärme on kristillisessä kuvaperinteessä pahan, jopa itsensä saatanan symboli. Georgios kukistaa pahan uskolla, eli ohuen ohuella keihäällä jonka päässä risti. Voitto tapahtuu Kristuksen avulla, joka on kuvattu siunaamaan kuva-alan yläkulmaan.

Pyhä Georgios on siitä poikkeuksellinen pyhä, että hänen kunnioittamisensa yhdistää kristittyjä ja muslimeja, aina Vähästä-Aasiasta Egyptiin asti. Elizabeth Finn, (1825–1921)kirjailija ja Jerusalemin Brittiläisen konsulin vaimo kirjoitti vuonna 1866 näin: "Pyhä Yrjö (Georgios) tappoi lohikäärmeen täällä Palestiinassa. Paikkaa esitellään lähellä Beirutia. Monet kirkot ja luostarit täällä on nimetty hänen mukaansa. Lyddan kirkko, nunnaluostari lähellä Betlehemiä ja toinen pinempi luostari  Jaffan porttia vastapäätä sekä monia muita. Arabi-muslimit uskovat että pyhä Georgios voi palauttaa mielenterveyden sen menettäneille. Kun sairastunut on lähetetty mielisairaille tarkoitettuun taloon, he sanovat että henkilö on lähetetty pyhälle Georgiokselle. On merkittävää että muslimit jakavat pyhän Georgioksen kunnioituksen kristittyjen kanssa ja että molemmat lähettävät mieleltään sairastuneitaan pyhän Georgioksen parannettavaksi. Muslimit kutsuvat häntä nimellä El Khudder, Vihreä. Arabiankielisillä alueilla henkilöistä käytetään mieluummin epiteettejä kuin nimiä. Miksi häntä kutsutaan Vihreäksi, sitä en tiedä. Saattaa olla että nimi johtuu Georgioksen hevosesta, harmaita hevosia kun kutsutaan arabiankielessä vihreiksi." (Elizabeth Anne Finn, Home in the Holyland. London: James Nisbet and Co., 1866, s 46–47)

 J. E. Hanauer, kirjalija, valokuvaaja ja Jerusalemin anglikaanisen Pyhän Georgioksen katedraalin asessori kertoo kirjassaan "Folklore of the Holy Land: Muslim, Christian and Jewish" (1907) ortodoksisesta luostarista, joka sijaitsi Beit Jalan kylässä, Betlehemin lähellä. Luostari oli kaikkien Palestiinan kolmen uskonnon suosiossa; kristityt pitivät sitä pyhän Georgioksen syntymäpaikkana, juutalaiset profeetta Elian hautapaikkana ja muslimeille se oli pyhäkkö josta haettiin terveyttä.  Hanauerin vieraillessa luostarissa se toimi eräänlaisena mieleltään sairastuneiden hoitopaikkana. Potilaita kaikista kolmesta uskonnosta tuotiin luostariin, jossa he oleskelivat 40 päivää paastoten, itselleen ja toisilleen vaaralliset kahlehdittuina. Luostarin igumeni luki kirkon pihalla potilaille evankeliumia ja rukouksia. 1920-luvulla kirjoittamassaan kirjassa "Mohammedan Saints and Sanctuaries in Palestine" Tawfiq Canaan, lääkäri, etnografi ja palestiinalaisnationalisti kertoo, että mikään ei ollut muuttunut ja että kristityt, juutalaiset ja muslimit kävivät edelleen rukoilemassa luostarissa yhdessä ja toivat sairaansa saamaan parannusta.

Skotlantilainen historioitsija William Dalrymple vieraili paikalla maanmiestensä Finnin ja Hanauerin jalanjäljissä vuonna 1995. "Kyselin ympäri kristittyjen korttelia Jerusalemissa ja kuulin että paikka on edelleen elävä. Vaikka ympärillä oli kaikki kristityn maailman tärkeimmät pyhäköt, niin paikalliset arabikristityt kohdatessaan ongelmia, olivatpa ne sitten sairauksia tai jotakin monimutkaisempaa, kuten esimerkiksi  että aviomies on joutunut israelilaiselle vankileirille, he menevät mieluummin rukoilemaan pieneen ja nuhjuiseen pyhän Georgioksen kirkkoon Beit Jalaan, kuin Pyhän Haudan kirkkoon Jerusalemiin tai Syntymäkirkkoon Beetlehemiin." Vieraillessaan kyseisessä pyhän Georgioksen kirkossa Dalrymple kysyi papilta että käyvätkö muslimit nykyäänkin siellä rukoilemassa, pappi vastasi "Satoja! Melkein yhtä paljon kuin kristittyjä."

Pyhä Georgios on seuraavien maiden suojeluspyhä: Englanti, Georgia, Malta, Portugali ja Romania.

Ruotsalaisessa kirkkotaiteessa Georgioksen pelastama neito on nähty Ruotsin Kuningaskunnan symbolina ja lohikäärme taas vihollisarmeijan. Aihetta esittävät polykromiveistokset olivatkin suosittuja keskiajallla ja niistä näyttävin säilynyt veistos on esillä Tukholman vanhan kaupungin Suurkirkossa.

Suomessa pyhästä Georgioksesta on käytetty kansallisia nimimuotoja, kuten Jyrkiä idässä ja lännessä Yrjöä ja Yrjänää.

Pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan muistopäivää vietetään 23.4. Samana päivänä muistellaan myös pyhää marttyyrikeisarinna Aleksandraa. Kreikkalaisessa perinteessä Georgioksen juhlan osuessa suuren paaston tai suuren viikon aikaan, juhla siirretään pääsiäismaanantaille. Venäjän ortodoksinen kirkko juhlii Georgiosta lisäksi 3.11.  ja 26.11.  Koptikirkko käyttää Georgioksesta epiteettiä "marttyyrien prinssi" ja viettää hänen muistoaan 1.5. ja 17.11.

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pyhä profeetta Mooses Jumalannäkijä

"Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?"

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen." Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa." (2.Moos.3:1-6)

"Silloin Mooses sanoi: "Anna siis minun nähdä kunniasi." Herra sanoi: "Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon." Herra sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon." Sitten Herra sanoi: "Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä." (2.Moos.33:18-23)

 

 


Teofania, Jumalan ilmestyminen

"Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Jo-hanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pi-täisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyt-täisimme Jumalan van-hurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat auke-nivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeu-tuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."  (Matt.3:13-17)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläinen syntyi 500-luvulla Egyptissä. Hän karkasi 12-vuotiaana kotoaan ja päätyi Aleksandriaan prostituoiduksi.

Eräänä syksyisenä päivänä 29-vuotias Maria näki kansanjoukon kiiruhtavan satamaan. Maria kysyi uteliaana mihin väki oli menossa ja hänelle kerrottiin väen olevan lähdössä pyhiinvaellukselle Jerusalemiin viettämään Ristin ylentämisen juhlaa (14.9.). Maria halusi lähteä mukaan purjehdukselle, koska hän piti iloisesta seurasta. Matkansa hän maksoi harjoittamalla ammattiaan laivalla.

Jerusalemiin saavuttuaan pyhiinveltajat menivät ensimmäisenä Pyhän Haudan kirkkoon kumartamaan eläväksitekevää Herran Ristiä ja Pyhää Hautaa. Kirkossa ja sen ympärillä oli valtava väentungos. Maria kulkeutui ihmismassan mukana kirkon ovelle asti. Hän ei kuitenkaan päässyt sisään kirkkoon, sillä näkymätön voima esti häntä astumasta kynnyksen yli. Maria yritti uudestaan ja uudestaan riuhtoa itsensä kynnyksen yli pyhäkköön -turhaan. Keskellä väentungosta Pyhän Haudan kirkon ovella Jumalallinen valo kosketti valaisi Marian sydämen ja hän ymmärsi eläneensä vastoin Jumalan rakkautta. Tämä sai Marian itkemään katkerasti ja katumaan elämänsä suuntaa. Katumuskyyneliensä läpi Maria näki kirkon seinällä Jumalansynnyttäjän ikonin ja rukoili palavasti Jumalansynnyttäjää auttamaan häntä. Tämän jälkeen näkymättömät kahleet kirposivat ja Maria kykeni menemään sisälle kirkkoon.

Kirkossa Maria suuteli Herran eläväksitekevää ristiä, rukoili polttavin kyynelin  ja ymmärsi Jumalan rakkauden salaisuuden. Marian ohittaessa Jumalanäidin ikonin mennessään ulos kirkosta, hän kääntyi ikonin puoleen ja kiitti Jumalansynnyttäjää koko sydämestään. Sillä hetkellä hän kuuli äänen, joka kehotti häntä menemään Jordanin toiselle puolelle. Siellä Maria meni ensin Johannes Kastajan luostariin ja myöhemmin hän jatkoi matkaansa ulkoisesti hedelmättömään erämaahan etsimään sielulleen rauhaa.

Erämaahan asetettuaan Maria katui syntejään. Ensimmäisten 17 vuoden ajan hän kärsi suurta tuskaa syntiensä vuoksi ja vanha, helppo elämä himoineen ja nautintoineen oli jatkuvasti hänen kasvojensa edessä polttaen häntä. Maria huusi Jumalaa avukseen öin ja päivin. Tämän intensiivisen ajanjakson jälkeen Marian valtasi syvä rauha. Hän keräsi ravinnokseen kasvien juuria ja joi kastetta. Erämaan kuumuudessa Marian vaatteet lahosivat hänen yltään ja hän eli alastomana eläinten seurassa.

Vietettyään erämaassa yhteensä 43 vuotta Maria kohtasi läheisessä luostarissa kilvoitelleen munkki Zosimaksen, joka oli lähtenyt erämaahan suuren paaston ajaksi. Zosimas yllättyi kuullessaan pyhittäjä-äidin elämäntarinan. Maria pyysi Zosimasta tuomaan hänelle ehtoollista vuoden kuluttua ja seuraavan vuoden suurena torstaina hän lupauksensa mukaan meni Marian luo. Nautittuaan ehtoollisen pyhittäjä-äiti kiitti ja pyysi Zosimasta tulemaan uudelleen vuoden kuluttua.

Vuoden kuluttua munkki Zosimas meni uudelleen erämaahan. Hän löysi Marian kuolleena ja hautasi hänet. Tämän jälkeen Zosimas palasi luostariin, jossa Marian elämästä kirjoitettiin elämäkerta.

Kilvoittelun ja katumuksen esimerkin, pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen muistopäivä on 1.4. Lisäksi suuren paaston viides sunnuntai on omistettu hänen muistolleen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pyhittäjä David Thessalonikilainen, Puussa-asuja syntyi Mesopotamiassa vuoden 450 tienoilla.  Mesopotamia käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan. Hän meni 15-vuotiaana pyhien marttyyrien Theodoroksen ja Merkuriuksen luostariin Thessalonikiin. Luostarin igumenin kuoltua veljestö pyysi hengellisistä lahjoistaan tunnettua Davidia luostarin uudeksi johtajaksi. Nöyryydessään hän kuitenkin kieltäytyi. Tämän jälkeen pylväskilvoittelijoiden esimerkin innoittamana  David nousi luostarin pääkirkon vieressä kasvaneeseen mantelipuuhun, jonka oksilla hän eli ankarassa paastossa ja rukouksessa säiden armoilla. Kolmen vuoden kuluttua hän  kuuli enkelin äänen joka kehotti häntä laskeutumaan alas puusta.

David jatkoi elämäänsä keljaansa eristäytyneenä vaikenemiskilvoituksessa. Eräänä päivänä luostariin tuli nuorimies jonka oli vallannut demoni. Nuorukaisen lähestyessä Davidin keljaa alkoi demoni huutaa "Vapauta minut, David, elävän Jumalan palvelija, sillä keljastasi hohkaava tuli polttaa minua!"  David ojensi kätensä keljan pienestä ikkunaluukusta laskien sen nuorukaisen päälle ja rukoili "Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan poika, käskee sinua saastainen henki lähtemään luodustaan!" David teki nuorukaisen ylle ristinmerkin ja tämä vapautui välittömästi.

Toisen kerran Davidin vaikenemiskilvoitus keskeytyi kun Thessalonikin arkkipiispa Aristides pyysi häntä matkustamaan Konstantinopoliin ja vetoamaan keisari Justinianokseen (527-565) että tämä säilyttäisi Tessalonikin prefektuurin pääkaupunkina. Saavuttuaan perille ja astuessaan keisarin ja senaatin eteen, David otti lähellä olevasta suitsutusastiasta palavan hiilen ja suitsutuspihkaa paljaisiin käsiinsä ja siunasi suitsuttaen ja rukoillen keisarin ja senaatin, hiilen polttamatta hänen käsiään. Keisari vaikuttui pyhän miehen olemuksesta ja sanoista niin, että suunnitellut uudet maakuntajaot peruttiin. David palasi Thessalonikiin laivalla, mutta nukkui kuolonuneen ennen kuin pääsi rakkaseen luostariinsa. Tämä tapahtui vuosien 535-541 välillä.

David on ensimmäinen dendriittinä, eli puussa-asujana tunnettu pyhä. Kyseinen kilvoittelumuoto tunnettiin kuitenkin Syyrian ja Mesopotamian alueella, josta David oli kotoisin. Toistaiseksi viimeinen tunnettu dendriitti oli vanhus Joosef Hesykasti, jolla Ateenassa asuessaan 1920-luvulla oli tapana nousta puuhun rukoilemaan.

Choran kirkon seinämaalauksissa Konstantinopolissa David on kuvallisesti rinnastettu Mooseksen ja palavan pensaan kertomukseen sekä Sakkeuksen ja Kristuksen kohtaamiseen. Mooses kohtasi Jumalan palavassa, mutta tulessa kulumattomassa pensaassa ja Sakkeus taas kohtasi Jumalan noustuaan puuhun. Rinnastamalla nämä kolme kuva-aihetta, puu esitetään Jumalan kohtaamisen paikkana, samalla tavalla kuin vuori (vrt. profeetat Mooses ja Elia sekä Kristuksen kirkastuminen).

Pyhittäjä Davidin reliikkejä on säilytetty pyhän Teodoran luostarin pääkirkossa Thessalonikin keskustassa vuodesta 1978 jolloin ne palautettiin Milanosta. Italiaan reliikit joutuivat vuonna 1204 kun ristiretkeläiset ryöstivät ne Thessalonikista. Pyhittäjä David Thessalonikilaisen, Puussa-asujan muistopäivää vietetään 26.6.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pyhä esipaimen Nikolaos Ihmeidentekijä syntyi 200-luvun lopulla, Vähä-Aasialaisessa Pataran kreikkalaisessa siirtokunnassa hyvätuloiseen perheeseen ja sai aikansa parhaan koulusivistyksen. Jo kasteen yhteydessä tapahtui ihme, joka todisti Nikolaoksen (nimi tarkoittaa suomeksi kansojen valloittaja) poikkeuksellisuudesta; pieni lapsi joka ei vielä osannut seistä, kampesi itsensä ylös ja kaste-astiassa seisten ilman tukea ylisti lapsen äänellään jokeltaen Pyhää Kolminaisuutta.

Nuoruudestaan lähtien Nikolaos omisti koko elämänsä Kristukselle ja kävi pyhiinvaellusmatkoilla Egyptissä ja Palestiinassa, joista jälkimmäisessä hän myös kilvoitteli erämaassa. Palattuaan kotiseudulleen hän hakeutui kilvoittelemaan luostariin, mutta eräänä päivänä rukoukseen vaipuneena hän kuuli yht'äkkiä äänen joka sanoi: "Jos haluat taata taivaallisen voittoseppeleen, niin ponnistele maailman elämän edestä!" Pelästynyt Nikolaos jäi järkyttyneenä pohtimaan kokemustaan ja sen merkitystä. Myöhemmin hän kuuli saman äänen sanovan: "Nikolaos, tämä ei ole se pelto josta haluan sinun kantavan Minulle hedelmää. Palaa takaisin maailmaan ja anna Minun nimeni kirkastua sinussa!" Niin Nikolaos palasi palvelemaan maailmassa.  Hänen pappeuteen vihkimisensä ajankohtaa ei tiedetä, mutta sen uskotaan ajoittuneen keisarien Diocletianuksen ja Maximianuksen toimeenpanemien ankarien vainojen aikaan. Vihkimisen suoritti ilmeisesti hänen setänsä, joka oli piispa ja myös nimeltään Nikolaos.

Perittyään vahempansa Nikolaos jakoi kaiken omaisuutensa köyhille, kuitenkin niin että hyväntekeväisyys koitui Jumalan, eikä hänen itsensä kunniaksi. Tarinan mukaan eräällä köyhällä miehellä oli kolme tytärtä. Ajan tavan mukaan miehen olisi pitänyt kyetä maksamaan tyttäriensä myötäjäiset, joihin hänellä ei kuintenkaan ollut varaa. Oli jo vaarana että tytöt joutuisivat kadulle prostituoiduiksi perheen köyhyyden vuoksi. Eräänä yönä Nikolaos hiipi perheen kodin nurkalle ja heitti ikkunasta sisään kolme pientä pussia kultakolikkoja paeten paikalta. Ihmeellisten myötäjäisten turvin isä sai tyttärensä onnellisesti naimisiin.

Nikolaoksesta tuli Myran piispa keisari Liciniuksen hallintokaudella (308-324). Myra sijaitsee nykyajan Turkissa, Antalyan suositussa rantalomakohteessa. Kerran Nikolaoksen ollessa matkalla Myrasta Aleksandriaan myrsky yllätti laivan, mutta piispa taltutti sen voimallisella rukouksellaan. Tämän vuoksi Nikolaoksen kuoleman jälkeen merellä ahdinkoon joutuneet alkoivat pyytää esirukouksia häneltä ja saatuaan joutuisan avun, kertoivat hänen voimastaan muillekin.

Piispana ollessaan Nikolaos vastusti ankarasti muodissa olleiden epäjumalien kultteja. Näiden joukossa myös kreikkalaisen jumalattaren Artemiksen kulttia, joka vastasi roomalaista Diana-jumalaa. Koska Dianan syntymäpäivää juhlittiin 6.12. on spekuloitu, että Nikolaoksen muistopäiväksi valittiin tarkoituksellisesti sama päivä, jotta uusi juhla jättäisi varjoonsa vanhan. Nikolaos kuoli vuosien 342 ja 352 välillä. Perimätiedon mukaan hän kuoli rauhallisesti kotonaan, mikä oli vainojen aikana poikkeuksellista.

Nikolaoksen reliikkejä tutkittiin Vatikaanin luvalla 1950-luvulla ja myöhemmin analysoitujen tulosten perusteella Nikolaos oli n. 150cm pitkä ja hänen nenänsä oli murtunut. Merellä kulkevien ja matkustavien lisäksi Nikolaos on myös lasten suojeluspyhä. Tämä johtuu siitä, että monet hänen lukuisista ihmeistään liittyvät lapsiin. Lahjojen tuojana häntä on myös pidetty joulupukin esikuvana. Nikoalos on yksi ortodoksisen kirkon rakastetuimmista pyhistä. Perimätiedon mukaan pyhä Vladimir ottaessaan kasteen (v. 988) julisti Nikolaoksen maansa suojeluspyhäksi. Pyhä esipaimen Nikolaos Ihmeidentekijän muistopäivää vietetään 6.12. Hänen reliikkiensä siirtoa muistellaan 9.5. ja hänen syntymäänsä 29.7.

 


Pyhä Romanos Melodos on kirk-kolaulajien tai-vaallinen esiru-koilija. Hän syn-tyi juutalaiseen perheeseen Emesassa (nyk. Homs, sodassa pahoin kärsinyt kaupunki Syy-riassa) 400-l loppupuolella. Romanos kas-tettiin lapsena ja siitä lähtien hän palveli kirkkoa, ensin pono-marina (alttari-palvelijana) ja Beiruttiin muutettuaan diakonina. Hänen lauluäänensä ei ollut erityisen hyvä, mutta hän rakasti jumalanpalveluksia. Keisari Anastasioksen ensimmäisen (491-518) hallituskaudella nuori diakoni muutti Konstantinopoliin. Romanos rakasti Jumalanäitiä ja kävi öisin rukoilemassa Blahernan kirkossa, jossa säilytettiin pyhäinjäännöksenä hänen huiviaan. Patriarkka Euthemios arvosti Romanosta tämän hyveellisyyden vuoksi ja maksoi tälle samaa palkkaa kuin musiikillisesti ja teologisesti oppineemmille lukijoille ja laulajille ja tästä syystä nämä kadehtivat ja helveksivat Romanosta. Tämä murehdutti Romanosta, joka toivoi ja rukoili kaunista ääntä joka olisi otollinen jumalanpalveluksissa johtamaan uskovien rukousta.

Romanos sai tehtäväkseen sepittää hymnit ja johtaa laulua jouluaaton kokoöisessä jumalanpalveluksessa. Hän rukoili kyynelsilmin Blahernan kirkossa Jumalanäitiä auttamaan häntä vaativassa tehtävässä. Hän nukahti kevyeen uneen ja kuuli äänen joka sanoi "syö", hän havahtui ja näki edessään Jumalanäidin joka antoi hänelle kirjakäärön sanoen "syö tämä". Romanos söi kirjakäärön ja heräsi täynnä iloa.

Kun kokoöisessä palveluksessa tuli Romanoksen vuoro laulaa, hän otti siunauksen patriarkalta, pukeutui esilaulajan vaatteeseen ja nousi ambonille. "Tänä päivänä Neitsyt yliolennollisen synnyttää..." aloitti Romanos sepittämänsä joulun kontakin. Patriarkka, laulajat ja kirkkokansa kuuntelivat ihastuneena hymnin syvällistä teologiaa ja kaunista, kantavaa sekä varmaa ääntä jolla Romanos veisasi.

"Tänä päivänä Neitsyt yliolennollisen synnyttää,

ja maa tarjoaa luolan lähestymättömälle.

Enkelit paimenten kanssa ylistystä veisaavat.

Tietäjät tähden mukana vaeltavat,

sillä meidän tähtemme

on syntynyt Lapsukainen

- iankaikkinen Jumala."

Tässä muodossa me tunnemme Romanoksen joulukontakin tänään. Alkujaan kontakit olivat kuitenkin laulamalla esitettyjä runomuotoisa saarnoja, jotka koostuivat 18-30 säkeistöstä eli iikossista. Alkuperäisessä joulukontakissa iikosseja on 25 ja nykyään käyttämämme kontakki on ensimmäinen iikossi. Koko kontakki on ilmestynyt Johannes Seppälän suomenkielisenä käänöksenä vuonna 1986 (Ortokirja ry). Sana kontakki juontuu kreikankielisestä sanasta "kontaks" eli sauva, kapula, merkiten tässä yhteydessä puukappaletta jonka ympärille kirjakäärö käärittiin.

Romanos sepitti joulukontakin vuonna 518 ja siitä alkoi hänen tuottelias kautensa jonka kuluessa hän sepitti yli tuhat kontakkia. Perimätieto pitää häntä myös Jumalanäidin akatistoshymnin kirjoittajana. Pyhä Romanos Melodoksen muistopäivää vietetään 1.10.

 


Pyhä Johannes Edellä-kävijä ja Kastaja

"Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin.

Profeetta Jesajan kirjas-sa sanotaan:

--Minä lähetän sanan-saattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.  Ääni huutaa autio-maassa: "Raivatkaa Her-ralle tie, tasoittakaa hänelle polut!"

Ja näin tapahtui. Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmis-ten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annet-taisiin heille anteeksi. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.

Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Hän julisti: "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä."

Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.  Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin.  Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."

(Mark. 1:1-11)

 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?