Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

ASHLEYN TARINA

*Alkuperäinen tarina: Voice Collective

    Minua pelottaa, kun kuulen ääniä ja näen näkyjä. Äänet uhkaavat minua joka päivä, pyytävät minua tekemään asioita joita en halua, asioita joiden tiedän olevan väärin ja vaarallisia. Ne myös sanovat, että minua tarkkaillaan ja että ihmiset eivät ole niitä joita väittävät olevansa. Äänet myös huutavat minulle ja puhuvat keskenään tekemisistäni. Välillä tuntuu siltä kuin ne olisivat saaneet vallan minusta ja ympärilläni olevista ihmisistä. Pahimpina hetkinä tuntuu siltä kuin olisin vankina toisessa maailmassa ilman pakomahdollisuutta.

    Aikaisemmin kuulin kahtatoista eri ääntä (kaikki lapsia), mutta nykyään niitä on enemmän. Näen mustapukuisen miehen, joka seuraa minua, hänen murhaamansa kolmen lapsen henget ja arpinaamaisen henkilön, joka joskus näyttäytyy naisena ja joskus lapsena. Näen myös avaruusolentoja, hämähäkkejä, skorpioneja, henkiä ja väriä vaihtavia asioita. Toisinaan en enää jaksa ja mieleni tekee vahingoittaa itseäni, kun elämäni on tällaista joka päivä.

    Kukaan muu ei kuule ääniäni – vain minä. Äänet sanovat, että olen valittu. Voice Collectiven kautta olen kuitenkin tavannut muita ääniä kuulevia ihmisiä, joten tiedän, etten ole yksin.

    En muista päivää, jolloin en olisi kuullut ääniä. Äänet alkoivat, kun olin todella nuori.

    Muiden on vaikea ymmärtää, miltä tuntuu kuulla ääniä ja nähdä asioita. Kun olin sairaalassa, joku väitti, että kuvittelin äänet. Suutuin älyttömän paljon, koska se ei ollut totta. Minusta alkoi tuntua, että ihmiset kuvittelevat minun valehtelevan ja siksi en ole halunnut puhua asiasta enää kenellekään. Silloin kun haluaisin, niin pelkään ja jännitän ihmisten reaktioita. Minusta tuntuu, etteivät lääkäritkään aina ymmärrä.

    Äitini on ollut tukenani alusta asti. Hän saa minua tuntemaan oloni turvalliseksi. Hän käyttää harjoituksia ja pelejä, kun ajatukseni pitää saada pois äänistä. Äidille voin puhua äänistä silloin kun haluan. Hän ei koskaan pakota puhumaan, vaan saan itse valita, mitä jaan. Joskus pelkkä hali riittää. Minulla on myös sisar tukenani.

    Voice Collectivessa on ollut mahtavaa. Siellä todella ymmärretään minua ja kokemaani, koska työntekijät itsekin ovat kuulleet ääniä. Tiedän, että he myös uskovat minua ja se on tärkeää. He ovat auttaneet minua kyseenalaistamaan ääniäni ja opettaneet selviytymiskeinoja, joiden avulla tunnen oloni turvallisemmaksi. Käyn viikoittain vertaistukiryhmässä tapaamassa muita samassa tilanteessa olevia nuoria. Ryhmässä olen tajunnut, etten ole kokemusteni kanssa yksin. Käyn myös yksilötapaamisissa ja pidän henkilökuntaan yhteyttä puhelimitse ja maililla.

    Voice Collective on aina tukenani. Siellä keskitytään elämäni positiivisiin puoliin ja saavutuksiini – ei epäonnistumisiini. Henkilökunta on aina kuulolla. Olen myös osallistunut yhdistyksen taide- ja teatteripajoihin ja se on ollut siistiä. Minulla on täysi luotto kaikkiin yhdistyksen jäseniin ja koen, että he myös ymmärtävät minua. Heiltä olen saanut niin paljon apua, etten tiedä, miten kiittää.

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?