Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ääniä kuulevien kongressissa puhuttiin ihmisoikeuksista

Lisätty 03.12.2018

Ääniä kuulevien maailman kongressi järjestettiin Hollannin Haagissa viime syyskuussa. Hallituksemme jäsen Sami Juntunen kertoo, millaista oli osallistua tapahtumaan kolmensadan muun ääniä kuulevan kanssa.

Yhteiskuva Marius Rommen kanssa.Yhteiskuva Marius Rommen kanssa.Olin odottanut matkaa jo viikon aktiivisesti ja hehkuttanut ihmisille: Hollantiin, Hollantiin! Lause oli tarttuva ja muutkin olivat tulleet fiilistelyyn mukaan ja lähtö oli konkreettisesti edessä. Mukana oli pieni reppu matkatavaroille. Suuria tavaroita ei ollut tarpeen tuoda.

Kongressin ensimmäinen päivä oli tutustumispäivä, johon osallistui ääniä kuulevien yhdistyksiä ympäri maailman. Alussa oli puheita ja sitten ryhmätyöskentelyä, jossa jakaannuttiin puhumaan ihmisoikeuksien eri osa-alueista. Omassa ryhmässäni oli mm. irlantilainen terveysalan ammattilainen, joka ajaa äänien kuulijoille omaa diagnoosia (”ei-haitallinen äänien kuuleminen”). Hän kiteytti asian niin, etteivät kaikki halua päästä eroon äänistään. Lopuksi esitimme keskustelumme pääpointit yleisön edessä.

Menimme myös lounaalle Marius Rommen ja hongkongilaisten, luxemburgilaisen, ruotsalaisten kanssa. Keskustelimme siitä, millaista ääniä kuulevien toimintaa kussakin maassa on. Suomessa olemme tosi aktiivisia!
Seuraavana päivänä alkoi kongressin virallinen osuus. Kuulimme kokemuspuheenvuoroja eri puolilta maailmaa.
Yksi päivän pääpuhujista oli Yhdysvalloista kotoisin oleva ääniä kuuleva juutalainen. Hänellä oli itsetuhoinen tausta ja hän oli vetänyt itsemurhaa yrittäneiden vertaistukiryhmää. Siellä hän koki olevansa kotonaan: Yksinäisyys ei ollut enää ongelma ja puhuminen auttoi hyväksymään omat vaikeat tunteet. Syitä elämiseenkin löytyi, kun oli yhteys muihin ja pystyi muodostamaan oman kulttuuri-identiteetin juutalaisena. Hänen sanomansa oli, että usein jäämme vaikeiden tunteitten kanssa yksin. Näin ei pitäisi olla, sillä vaikeiden tunteiden käsittelyssä auttaa se, että saa tukea ja hyväksyntää ympärillä olevilta ihmisiltä. Juuri tästä syystä vertaistukiryhmät ovat tärkeitä.

Toinen pääpuhujista oli YK:n erityisraportoija Danius Puras. Hän kertoi mielenterveyskentän ihmisoikeustilanteesta maailmalla. Tällä hetkellä psykiatrialla on valta-asema, vaikka hoitosuosituksissa korostetaan yhteisöjen ja yksilön asemaa. Pakkolääkintä on ongelma varsinkin Länsi-
Euroopassa. Puras ei suoraan vaikuta maiden lainsäädäntöön, vaan antaa suosituksia. Ihmisoikeudet ovat hänestä tärkeä puheenaihe ja niiden tulisi olla kaiken keskiössä. Avainsanani oli voimaantuminen!
Kongressin kolmas päivä oli maailman ääniä kuulevien päivä. Kuulimme tanskalais-
srilankalaisen ääniä kuulevan kokemuspuheenvuoron. Hän oli kuullut ääniä pienestä pitäen, eikä kokenut sitä ongelmaksi. Vasta seurustelun aloitettuaan hän meni hoitoon kumppaninsa pyynnöstä. Lopulta hänen äänensä katosivat ja hän jäi kaipaamaan niitä.

Kuulimme myös lisää puheita ihmisoikeuksista ja äänien kuulemisesta. Paikalla oli psykiatriasta selviytyneiden yhdistys (vapaa suomennos) ja psykologi, joka puhui mielenterveysongelmien traumaperäisyydestä. Kolme eri traumaa kärsineellä oli 18-kertainen riski alkaa kuulla häiritseviä ääniä. Viisi traumaa kärsineellä riski oli jopa 193-kertainen.

Lopuksi menimme juhliin syömään ja viettämään iltaa. Seuraavana aamuna palasimme Suomeen.
Tässä muutama sana matkasta ja oppimistani asioista.

 

Sami Juntunen

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?