Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Karmeliitat äänten kuulijoiden suojelijoina

Lisätty 19.03.2018

Karmeliittojen vaakuna. Tunnuslause "Zelo zelatus sum pro Domino Deo exercituum" on Ensimmäisen kuninkaiden kirjan jae 10:19: "Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala"Karmeliittojen vaakuna. Tunnuslause "Zelo zelatus sum pro Domino Deo exercituum" on Ensimmäisen kuninkaiden kirjan jae 10:19: "Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala"Teksti: Aatu Poutanen

1400 -luvun lopulla paavi Innocentius VIII (1432–1492) aloitti laajamittaiset, erityisesti naisiin kohdistuvat vainot, jotka tunnetaan inkvisition tai “noitavainojen” nimellä. Vainoamisen kohteena olivat noitien lisäksi kaikenlaiset epätavalliset ihmiset, varsinkin sellaiset joilla oli taipumusta tavallisesta poikkeaviin aistikokemuksiin.

Samalta ajalta on peräisin myös invisition kuuluisin teos Malleus Maleficarum eli “Noitavasara”, jossa äänten kuuleminen mainitaan erikseen tunnusmerkkinä epäillyn liitosta pahojen voimien kanssa.

Lukemattomat viattomat ja huono-onniset ihmiset kärsivät ja kuolivat inkvisition otteessa, joka lakkautettiin muodollisesti vasta 1800 -luvulla. Monet ääniä kuulevat pelastuivat inkvisition kynsistä karmeliittoina tunnetun luostariyhteisön ja sen sisällä vaikuttaneiden Avilan Pyhän Teresan (1515–82) ja Pyhän Ristin Johanneksen (1542-1591) ansiosta.

Karmeliittojen sääntökunta on vanha luostariyhdyskunta, joka painottaa toiminnassaan hiljaisuuden ja kontemplatiivisen eli pohtivan, sisäänpäin kääntyvän rukouksen merkitystä.

Karmeliitat puolustivat äänten kuulijoita sanomalla, että ääniä kuuleviin tulisi suhtautua vainoamisen sijaan "kuten sairaisiin" ja tarjota heille apua ja tukea. Todellisuudessa sekä Teresa että Johannes kuulivat itse ääniä, ja "sairaus" oli tekosyy, jonka varjolla monet karmeliittojen suojelukseen päässeet äänten kuulijat välttyivät inkvisitiolta. Karmeliitat suhtautuivat äänten kuulemiseen enimmäkseen ymmärtävästi.

Mutkikkaiden vaiheiden kautta Teresa ja Johannes onnistuivat kohoamaan merkittävään asemaan karmeliittayhteisössä ja uudistivat sitä merkittävästi sisältäpäin. Nykyään molemmat on julistettu paitsi pyhimyksiksi, myös kirkonopettajiksi – arvonimi, joka on myönnetty vain 36 erityisen huomattavalle pyhimykselle.

Teresa ja Johannes työskentelivät yhdessä ja systematisoivat paitsi äänten kuulemista, myös muunlaisia epätyypillisiä aistikokemuksia ja niiden tulkintaa. Johannes kirjoitti mystisistä kokemuksista kokonaisen teoksen nimeltä Nousu Karmelvuorelle (alkup. Subida del Monte Carmelo: ei suomennettu), joka sisältää yksityiskohtaisia mystisten kokemusten luokittelua ja tulkintoja kokemusten alkuperästä. Äänten kuulemiselle Johannes omistaa teoksessaan kokonaisen luvun.

Omassa teoksessaan Sisäinen linna (alkup. El Castillo Interior. Suom. Kirjaneliö 1981) Teresa mm. erottelee toisistaan äänten kuulemisen syitä ja erilaisia tulkintatapoja. Äänten kuulemisen tulisi hänen mukaansa ihanteellisesti tuottaa "varmuutta, rauhaa ja lohdutusta" kuulijalleen.

Nykylukijakin saanee Teresan keskiaikaisesta teoksesta vakaumuksesta riippumatta raikkaan ja mielekkään näkökulman omien kokemustensa tulkitsemiseen ja selittämiseen. Teoksesta on otettu uusintapainos vuonna 2007, joten se on helposti saatavissa siitä kiinnostuneelle.

Karmeliitoilla on nykyään toimintaa myös luterilaisen kirkon piirissä Suomessa. He järjestävät mm. retriittejä ja messuja Kallion kirkossa Helsingissä ja heillä on erakkoluostari Helsingin Mellunkylässä.

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?