Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Keroputaalla kuunnellaan kaikkia – ääniäkin

Lisätty 19.02.2018

"Maailmalla kerrotaan, että suomalainen hoitomalli mullistaa psykoosin hoidon. Suomessa se on jäänyt pikkupaikkakunnan erikoisuudeksi. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä Lapissa toteutetaan ”Keroputaan mallia”, jossa hoitoon pääsee heti, apu viedään kotiin ja potilaan lähipiiri otetaan mukaan hoitoon. Hoitokokouksissa hierarkiat on poistettu ja kaikkia kuunnellaan – myös harhaääniä. Puolustajilleen malli edustaa mielenterveyshoidon uutta ihmiskuvaa. Kriitikoiden mukaan se voi olla liian hyvää ollakseen totta.”

Long Play

Tiivistelmä artikelista Long Play 57: Rajaseutu

        Alkuperäinen teksti: Anu Silfverberg. Long Play 2017. Sivuja 37 kpl. Artikkelin voi ostaa sähköisenä                 tiedostona ja äänikirjana TÄÄLTÄ, hinta 4,9 euroa.

Tutkivaa journalismia julkaisevan Long Playn 57:s pitkä juttu Rajaseutu kertoo tarinan Keroputaan mallista: sen synnystä, vastaanotosta maailmalla ja nykytilasta Suomessa. Moniääniset tiivisti 37 sivua pitkän jutun yhdelle aukeamalle.

Pohjan kunnassa asuva nuori Anna on alkanut kuulla pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule. Häntä on kiusattu koulussa monta vuotta. Lopputuloksena on sairastuminen psykoosiin. Anna asuu onneksensa Pohjan kunnassa, jossa psykoosia hoidetaan Keroputaan mallin mukaan.

Keroputaan mallin on kehittänyt psykologi Jaakko Seikkula työskennellessään Keroputaan mielisairaalassa 1980-luvulla. Malli tunnetaan myös nimellä avoimen dialogin malli. Tuohon aikaan mielisairaaloissa oli paljon toivottomiksi tapauksiksi luokiteltuja potilaita. Perheterapiasta kiinnostunut Seikkula ehdotti, että Keroputaan työntekijät ottaisivat yhteyttä kaikkien potilaiden omaisiin. Tämä tuntui henkilökunnasta radikaalilta, sillä moni omiin maailmoihinsa valunut potilas ei ollut tavannut omaisiaan vuosiin. Ajateltiin, ettei kukaan piittaa laitostuneista ihmisistä. Perheet kuitenkin löytyivät, saapuivat paikalle ja tulokset olivat ennen näkemättömiä: psykoottisiin maailmoihin uppoutuneet ihmiset pystyivät kohtaamaan perheensä. Eräs potilas kykeni uuden hoitomuodon johdosta muuttamaan lopulta omaan asuntoonsa.

Keroputaan mallin ensimmäinen periaate on välitön apu: kun ihminen kokee psyykkisen kriisin, hänet otetaan heti vastaan ilman lähetettä. Ensimmäinen hoitokokous järjestetään jo vuorokauden kuluessa. Samat henkilökunnan jäsenet ovat mukana hoitotyössä alusta alkaen ja mukana voi olla myös muita potilaan elämään liittyviä viranomaisia kuten sosiaalityöntekijä. Potilaan läheiset pyydetään myös heti mukaan. Hoitokokousten lähtökohtana on, että kaikki paikalla olijat, myös äänet, ovat tasavertaisia ja tulevat kuulluiksi.

Tulokset ovat olleet vaikuttavia: 1990-luvulla noin 80 prosenttia ensipsykoosin vuoksi hoitoon hakeutuneista länsipohjalaisista oli viiden vuoden jälkeen oireettomia. Saman suuntaisia tuloksia saatiin myös seuraavalla vuosikymmenellä, ja mielenkiinto maailmalla heräsi. Avointa dialogia onkin alettu toteuttaa muun muassa Japanissa, Saksassa, Puolassa, Italiassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Suomessa malli ei ole saavuttanut laajempaa suosiota. Miksi? Syy lienee siinä, että malli vaatii paljon resursseja heti hoidon alkuvaiheessa, vaikka potilaiden onkin todettu toipuvan nopeammin. Lisäksi Keroputaan otannat ovat pieniä, eivätkä täytä suomalaisten hoitosuositusten vaatimia tutkimuskriteerejä. Näin ollen hoitomuodon toimivuudesta ei ole tieteellisesti tarpeeksi vakuuttavaa näyttöä. Toivottua lisänäyttöä ollaan kuitenkin mahdollisesti saamassa lähivuosina Britanniasta.

 

Ihmisen kohtaaminen diagnoosia tärkeämpää

Tänäkin päivänä mielenterveysdiagnoosit ovat yhä oirekuvauksia. Skitsofrenia ja psykoosikin ovat vain sateenvarjokäsitteitä; ei ole vain yhtä skitsofreniaa. Monissa tutkimuksissa onkin havaittu, että psykoosi ja skitsofrenia ovat yleisempiä suurkaupungeissa ja että länsimaissa skitsofrenian ennuste on selvästi huonompi kuin kehitysmaissa. Yhdysvalloissa, jossa äänet tulkitaan usein lääketieteellisen ongelman oireeksi, äänet ovat usein ahdistavia ja jopa väkivaltaisia. Intiassa taas äänet ovat usein tuttuja ja sukulaisia, joiden kanssa saattaa käydä keskusteluja. Pääteltiin, että äänien laatu saattaakin liittyä siihen, miten kuulijan kulttuuri ääniin suhtautuu. Leimaava ympäristö tuottaa vaikeita ääniä.

Länsi-Pohjassa diagnooseja ei korosteta. Hoitokokouksissa kaikkia potilaita kohdellaan samalla kaavalla riippumatta siitä, mikä heidän sairautensa on. Jaakko Seikkula kertoo oppineensa, että hoitokokouksissa tehokkaimmilta tuntuvat keinot ovat yllättävän yksinkertaisia. Hän kertoo esimerkiksi toistaneensa useasti psykoottisen potilaan omia sanoja: ”Kuulinko oikein, että sanoit, että ajatuksiasi kuunnellaan?” Seikkula kertoo tavanneensa paljon ihmisiä, jotka on leimattu niin sairaiksi, ettei mitään ole enää jäljellä, mutta ei yhtään ihmistä, joka ei vastaisi, kun häntä todella kuunnellaan.

Alussa tapaamamme Annan hoitojakso kesti viisi vuotta. Vuosien aikana hän kasvatti itseluottamustaan ja oppi hallitsemaan ääniään. Nykyään ääniä kuuluu joskus, varsinkin kuormittavissa tilanteissa. ”En ota stressiä siitä häviävätkö ne koskaan täysin. Ei sitä voi tietää. Jos tulee liian rasittava tilanne, niin tulkoot takaisin – ei se ole maailmanloppu.”

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?