Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Pelkoa pakoon juosten, polkien ja uiden

Lisätty 10.11.2020

Moni nuori stressaantuu koulun ja opiskelujen aikana. Syitä nuoren ihmisen ahdistumiseen voi olla esimerkiksi yksilöityminen, kilpailuvietti, huippusuoritusten tavoittelu ja epävarmuus tulevaisuudesta.

Myös Jussi (nimi muutettu) kuului nuoriin, joihin opiskelijaelämä vaikutti vahvasti. Hän pärjäsi koulussa hyvin, mutta samalla jopa vaati sitä itseltään. Hän valmistui ylioppilaaksi hyvin arvosanoin, mutta ahdistus ja korkea stressitaso seurasivat mukana yliopistoon.

 

Vuoden 2015 syksyllä opintoja kasaantui odottamatta päällekäin niin paljon, että jo valmiiksi korkeat stressitasot nousivat lähes sietämättömiksi. Tällöin alkoivat päänsisäiset äänet. Jussilla oli ahdistuksen vuoksi kontaksi YTHS:n psykiatriin, jolle hän soitti nopeasti äänten alettua. Aika saatiin pian, ja Jussille selitettiin tilanne äänten kuulemisesta.

Onneksi Jussi saikin apua pian, sillä äänet olivat moittivia, agressiivisia ja hyvin häiritseviä. Kokemus oli kokonaisuudessaan pelottava. Kontrollin ja elämänhallinnan menettämisen pelko höystettynä kuolemanpelolla ja hulluksi tulemisen pelolla. Näin suuri määrä pelkoa aiheuttaisi helposti jopa lamaantuneen tilan.

Jussi kuitenkin sai taisteltua tiensä alun kauhusumusta. Häntä auttoi muun muassa sattumalta löytynyt Sisäinen Ääni -opas, jonka äänimyönteinen lähestymistapa oli uutta ja valaisevaa. Jussille oli helpottavaa ajatus siitä, ettei äänten kuulemista nähdä heti merkkinä sairaudesta.

Jo vuosi äänten kuulemisen alkamisesta Jussi alkoi käydä vertaistukiryhmissä. Hän myös puhui avoimesti äänien kuulemisesta perheelleen ja ystävilleen. Myös vaimo on suuri voimavara ja apu. Avoimesti puhumisesta oli suuri hyöty, ja kaikki läheiset reagoivat asiaan empaattisesti. Sosiaaliset tilanteet lisäksi vähentävät äänien kuulemista. Myös oma suhtautuminen on vuosien saatossa muuttunut. Vaikka äänet ovat edelleen yhtä agressiivisia ja jopa itsemurhaan kehottavia, osaa Jussi nyt suhtautua niihin ohimenevänä asiana, jonka voi tarvittaessa jättää omaan arvoonsa. Äänet eivät enää suista häntä raiteilta.

Opiskelut tuovat edelleen Jussille stressiä, ja välillä hänen omakin uskonsa horjuu. Yksiä suurimmista voimaa tuovista asioista Jussille ovat kuitenkin juuri ne hetket, kun hän on onnistunut näyttämään itselleen kykenevänsä suoriutumaan opintojen tuomista haasteista.

Kesät ovat usein helpompia aikoja, kun opinnot ovat tauolla. Tällöin äänet saattavat vähentyä niin, että äänet ovat läsnä vain lyhyitä aikoja kerrallaan, kerran-pari viikossa. Välillä äänet vaipuvat hetkeksi jopa olemattomiin.

Huonoina kausina äänet lisääntyvät helposti jokapäiväiseksi, useamman tunnin yhtenäiseksi riesaksi. Huonot kaudet kestävät Jussilla yleensä noin 1-2 kuukautta.

“Se ääni ei ole se naapurin Pekka, tai joku kaveri. Ennemmin se on joku osa omaa itseä. En ole nimennyt tai visualisoinut sitä, mutta sama ääni se yleensä on. Persoonana sitä voisi kuvailla vihaisena, malttamattomana ja virheistä soimaavana,” Jussi kertoo.

Jussi ei suinkaan ole äänien kuulemisesta hidastunut. Hän harrastaa juoksua, uintia ja pyöräilyä, opiskelee valtiotieteitä ja ranskaa, sekä tekee iltaisin töitä.

Urheilu onkin Jussille lähes aina äänetöntä aikaa. Kun hän urheilee, ajatukset ovat siinä hetkessä, ja vain harvoin hän saa ääniä seurakseen.

Jussin elämänasenne on kohdallaan. Jos äänet käskevät häntä hakkaamaan tai hirttämään itsensä, hän osaa kysyä niiltä miksi. “Kun syyksi ilmenee se, ettei ole tiskannut tai jokin vuosia sitten tapahtunut asia, niin tajuaa että se syy on huono. Ja se helpottaa,” Jussi naurahtaa.

Vaikka äänten sisältö ei ole Jussilla muuttunut positiivisemmaksi, on hänen oma suhtautumisensa niihin tuonut tilanteeseen rauhallisuutta ja vakautta.

“Äänet eivät määrittele elämää, jota voit elää. Niistä huolimatta voit tavoitella omia päämääriäsi ja tehdä omat ratkaisusi. Huonoina hetkinä on hyvä muistaa, että oli hetki millainen tahansa, niin se menee ohi. Erittäin hankala olo ei ole pysyvää,” Jussi järkeilee.




Teksti: Pinja Teponoja

Julkaistu Moniääninen-lehdessä 3/2019. 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?