Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kummallinen kumma - artikkeli + Kumman äärellä -seminaari 26.-27.11.2021

Lisätty 25.10.2021

Oletko koskaan kuullut puhuttavan kummasta? Sanalla kumma voidaan kuvata erilaisia ilmiöitä, jotka eivät ihan mene niin sanotun normaalin kokemuksen ja ymmärryksen piiriin. Ruumis ja toinen -hankkeessa tutkitaan tätä kummaa ja kummia ilmiöitä, kuten äänien kuulemista. Esitystaitelija ja teatteripedagogi Teemu Päivisen taiteellinen työryhmä tuottaa hankkeessa yhteisötaiteellisen prosessin, joka liittyy äänten kuulemiseen ja ruumiittomaan kokemukseen. 

Lue koko artikkeli alta. Kumman äärellä -seminaari järjestetään 26.-27.11.2021 Helsingin teatterikorkeakoululla!


Kumma on neutraalimpi yleiskäsite kokemuksilleja ilmiöille, joita on aikaisemmin kutsuttu esimerkiksi sanoin yliluonnollinen tai paranormaali. Ruumis ja toinen -hanke tutkii kumman kokemusta ja ilmiöitä. Aihetta käsitellään hankkeessa yhdistämällä tieteellinen tutkimus ja taiteellisten ryhmien tuotanto.

Kulttuurintutkija ja lääkäri Marja-Liisa Honkasalo käynnisti Ruumis ja toinen-hankkeen jatkona Mieli ja toinen-hankkeelle. Mieli ja toinen (Suomen Akatemia 2013-2016) on monitieteinen tutkimushanke, jossa tutkittiin erilaisia arkiymmärryksen ylittäviä kumman ilmiöitä.

“Kummia kokemustyyppejä ovat esimerkiksi ennaltatietäminen ja telepatia, ruumiista irtautuminen, ufojen näkeminen, outo intensiivinen läsnäolo, erilaiset visiot, kuten vainajien kohtaaminen sekä kuuloaistimukset. Tällaiset kokemukset jättävät ihmisiin jäljen ja saavat heidät miettimään niiden alkuperää mahdollisesti vuosikymmeniksi,” kertoo Honkasalo 2016 Antroblogin sivuilla julkaistussa artikkelissaan Mistä puhumme kun puhumme kummasta?

Honkasalo täsmentää tekstissään, että vaikka on tiettyjä taipumusta aiheuttavia tekijöitä, voi kumman kokemuksia kokea kuka tahansa. Hän esittelee kyselytutkimuksen, jonka mukaan kumman kokemukset ovat varsin yleisiä: Kokemustyypistä ja kysymystavasta riippuen jopa 40 % — tai toisten tutkimusten mukaan 10 – 15 % — ihmisistä on jossakin elämänsä vaiheessa kokenut jotain kummaa. Honkasalon mukaan kumman kokemuksia luonnehtii niiden erityislaatuisuus ja poikkeavuus arkikokemuksiin verrattuna. Lisää tietoa Ruumis ja toinen-hankkeesta nettisivuilta: www.uniarts.fi/projektit/ruumis-ja-toinen-elettyja-mahdottomuuksia-taiteen-ja-tieteen-valissa/

RUUMIITON KOKEMUS KUMMAN ILMIÖNÄ

Ruumiiton kokemus on esimerkiksi äänten kuulemisen kokemus, joka ei tule ruumiista, vaan jostain jota ei voi paikantaa eliöön, olentoon tai ihmiseen. Kun näitä kokemuksia ei haluta määritellä harhoiksi tai liittää “harhaisuuteen”, voidaan niistä puhua kumman ilmiönä. Kummasta puhuttaessa ei määritellä esimerkiksi äänien kuulemista harhaksi, vaan ollaan kummastusta herättävän ilmiön äärellä.

Esitystaiteilija ja teatteripedagogi Teemu Päivinen on ollut aina kiinnostunut kumman ilmiöistä. Hän toimii yhdessä Ruumis ja toinen –hankkeeseen osallistuvaa taiteellista työryhmää. Hänen taiteellinen ryhmänsä tuottaa yhteisö- ja esitystaiteellisen prosessin äänten kuulemiseen ja ruumiittomaan kokemukseen liittyen. Työryhmässä ollaan käsitelty monia erilaisia teemoja, kuten kuolleet esivanhemmat, äänten kuuleminen, sekä tietynlainen uneksunta ja uneksunnan tila.

Päivisen työryhmä on hankkeen aikana tuottanut useita erilaisia esityksiä ja niiden pohjalta kirjoitettuja julkaisuja. Esityksiä ovat muun muassa:

Puhelinkoppi –esitystaideteos, jossa yleisö menee yksi kerrallaan puhelinkoppiin kuulemaan jonkin kumman kokemuksen puhelimen välityksellä. Esitykseen liittyen Päivisen ja Honkasalon yhteinen kirjoitus:
Esitetyn ja eletyn välissä http://teats.fi/wp-content/uploads/2020/12/TeaTS-8-Artikkeli-07-Honkasalo-ja-Paivinen.pdf

Äänien kuulemiseen liittyvä videoteos, jossa mukana Moniääniset ry:n jäseniä. Tulossa marraskuussa esitettäväksi Porin 3h+k Galleriaan.

Yhtenä osana Ruumis ja toinen-hanketta tutkittiin muun muassa tunkeutuvan ja kutsutun kumman välistä suhdetta. Kumman kokemukset koetaan usein yllättävinä, eivätkä ne kysy aikaa eikä paikkaa tapahtuessaan. Näin ollen kumma koetaan usein tunkeutuvana ja kokijansa haltuun ottavana. Päivisen työryhmä tutki muun muassa sitä, onko kummaa mahdollista kutsua ja onko se kutsuttunakin tunkeutuvaa. Työryhmä tutki voidaanko taiteellisen tapahtuman avulla kutsua kummaa osaksi esitystä. Työryhmä onnistuikin luomaan äänimaiseman, joka kutsui osallistujissa äänten kuulemiskokemusta esiin. Päivinen kertoo vuonna 2018 pidetystä työpajasta, jossa äänitaiteilija Miro Mantere muokkasi äänitettyä keskustelua epäselväksi, rytmilliseksi “säksätykseksi”. Kun säksätystä kuunneltiin jonkin aikaa, muutama ääniä kuuleva ilmaisi, ettei voi jäädä tilaan, koska äänimaisema laukaisee äänien kuulemisen kokemuksen. “Tällaisten tilojen tuottaminen saattaa kutsua joissain ihmisissä kumman kokemusta esiin. Kokemus saattaa olla houkuteltua, mutta silti säilyttää tunkeutuvan luonteensa, kun luotu äänimaisema kutsuu äänimaailman kokemusta, mutta kutsua ei voikaan perua,” Päivinen kertoo.

Puhelinkoppi-esitystaideteoksen tarkoitus puolestaan on tutkia kummaa ruumiiden välisessä tilassa, ruumiin ja ei-inhimillisen välisessä suhteessa. Esitys käsittelee tästä välisyydestä syntyviä “arkistoja”. Nämä arkistot ovat ikään kuin paikkoja, joihin koetun kumman kokemukset ikään kuin varastoituvat, kun ihminen esimerkiksi leimaantumisen pelossa vaikenee kokemuksista, joista usein kuitenkin koetaan tarvetta keskustella. 

ÄÄNIEN KUULEMINEN KUMMAN ILMIÖNÄ

Teemun taideprojektissa on mukana useampi ääniä kuuleva henkilö Moniääniset ry:stä. Yksi näistä henkilöistä on Petri Kotilainen. Teatterikokemuksen jo aiemmin omaava Kotilainen on ollut mukana puhelinkoppi –esitystaideteoksessa, ja on lisäksi toiminut tulevassa video-installaatiossa käsikirjoittajana ja näyttelijänä, sekä yleisenä toimijana projektissa. Hankkeessa yhdistyivät Kotilaisen mielenkiinnonkohteet äänien kuulemiseen ja teatteriin.

Kumma ei kokemuksena vaadi diagnoosia tai selityksiä, vaan hankkeessa sillä tarkoitetaan jotain elettyä mahdottomuutta, tunkeutuvaa ja kutsumatonta, totunnaisen rajoja rikkovaa kokemusta. Erilaiset asiat kuitenkin voivat aiheuttaa herkkyyttä kumman ilmiöihin. Esimerkiksi skitsofrenia altistaa henkilön aistimuksille, jotka eivät aiheudu mistään todellisena pidetystä, ulkoisesta lähteestä. Myös huumeet ja niistä vieroittuminen saattavat hämärtää tutun ja tuntemattoman rajoja aiheuttaen kumman kokemuksia. Esimerkiksi Kotilaiselle skitsofrenia ja menneisyyden amfetamiinin käyttö, sekä siitä johtuva valvominen ovat laukaisseet kumman ilmiöitä, kuten äänien kuulemisen. Naapurissa soivaa jazzia, diilerin ääni, isän ja sedän puhe; odottamattomat ja satunnaiset äänet tulivat osaksi Kotilaisen elämää. Hän ei kokenut ääniä pelottavina tai uhkaavina, mutta niiden omaavan tunkeutuvan ja vieraan luonteen takia ne olivat rasittavia.

Kotilainen pitää äänten kuulemista omituisena ilmiönä, johon on monia selityksiä, eikä hän kiistä, etteikö kyseessä voisi olla jotain niin sanotusti yliluonnollista, mitä nykyajan tieteen keinoilla ei voida selittää. Kotilaisen oma selitys äänille on, että ihmisen aivoissa on paljon muutakin kuin oma persoona. Äänet voisivat näin olla peräisin aivoissa piilevästä, henkilön ulkopuolisesta persoonasta ja tämän muistoista. Alkuun Kotilaisen äänet olivatkin voimakkaasti oman persoonan ulkopuolisia. Nykyisin amfetamiinin jäätyä ja toimivan lääkityksen löydyttyä äänet ovat vähentyneet ja niiden kokemus muuttunut. Nykyään Kotilainen kokee ikään kuin itse puhuvansa äänien kautta, ja ne ovat näin ollen enemmän linkissä hänen omaan persoonaansa, kuin johonkin sen ulkopuoliseen.

Kotilainen ei pidä kumman kokemuksia pelkästään negatiivisena asiana. Hänen oman kokemuksensa mukaan on olemassa myös mukavia, edes vähän hallinnassa olevia ääniä. Äänten sanoman kuunteleminen ja sitten muihin puuhiin keskittyminen auttaa häntä hallitsemaan ääniä. Kotilainen kokee, että kumman kokemusten myötä hänen käsityksensä todellisuudesta on muuttunut.

“Luulen, että yleinen kanta äänien kuulemiseen on, että vain sekopäät ja murhaajat kuulevat ääniä. Olen tutustunut muihin ääniä kuuleviin ja he ovat ihan samanlaista porukkaa kuin muutkin, äänien kuuleminen ei muuta massiivisesti ihmistä. Moniääniset tekee hyvää työtä tuomalla infoa siitä, mitä ääniä kuuleminen todellisuudessa on,“ Kotilainen sanoo. 


Artikkeli on julkaistu Moniääninen-lehdessä 3/2021.

Lue laajempi artikkeli täältä.


Teksti: Pinja Teponoja 

 

 

 

KUMMAN ÄÄRELLÄ - SEMINAARI 26.-27.2021
HELSINGIN TEATTERIKORKEAKOULULLA

Myös etäosallistuminen mahdollista.

Pe 26.11.
on nähtävillä Moniääniset ry:n jäsenten kanssa tehty videoteos, sekä keskustelu, jossa mukana teokseen osallistuneita Moniäänisten jäseniä. 

Myös la 27.11. Maisa Honkasalon puheenvuoro liittyy äänien kuulemiseen.


Ilmoittautumiset 12.11. mennessä.
Lisätiedot, tapahtuman esittely ja ilmoittautumislinkki:

https://www.uniarts.fi/tapahtumat/kumman-aarella/

 

 

 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?