Tatu on elänyt monenlaisia vaiheita ääniensä kanssa. Matkan varrella on tullut tärkeitä oivalluksia ja muutoksia, jotka ovat vieneet kohti hiljaisempaa ja tasapainoisempaa elämää äänien kanssa. Tatu on löytänyt hyviä hallintakeinoja ja pärjää nykyään ilman psyykelääkkeitä.
”Kun äänet alkoivat keväällä 2018, se oli hyvin hämmentävä kokemus. Suhtauduin ääniin sivuuttamalla ne, siltikin vaikka ne olivat tosi ilkeitä. Ne olivat vieraiden ihmisten ääniä sekä sen aikaisen kumppanini ääniä ja ne herjasivat minua.
En pystynyt kohtaamaan ääniä ja tilannettani, olin niin hämmentynyt, että vain sivuutin kokemuksen. Vasta muutaman kuukauden päästä iski iso järkytys ja suru, kun tarkastelin tilannettani ja mietin, onko tämä skitsofreniaa.
Sinnittelyä yksin
Parisuhteeni loppui ja muutin pois silloisesta asuinpaikasta, jossa jotkin lähipiirini ihmiset suhtautuivat minuun vihamielisesti. Olin luottavainen, että äänet muutosten myötä lähtisivät pois.
Minulla oli jo olemassa hoitosuhde ja psyykelääkitys aiempien mielenterveyden haasteideni vuoksi. Kun nyt kerroin lääkärille äänistä, hän määräsi minulle lisää lääkettä, aiemman jo valmiiksi raskaan lääkityksen lisäksi. En puhunut äänistä juuri kenellekään. Hämmästelen itsekin, että miksi vain sinnittelin äänien kanssa yksin, enkä puhunut niistä edes psykiatrian poliklinikan tapaamisissa.
Vuosia myöhemmin tutustuin Moniäänisten nettisivuihin. Luin mm. äänienhallintakeinoista ja kokeilin niitä käytännössä.
Vuonna 2020 äitini omaishoitajana toiminut isäni sairastui vakavasti ja menehtyi pian sen jälkeen. Olin itse työkyvyttömyyseläkkeellä ja otin äidin omaishoitajuuden vastuulleni. Pystyin toimimaan ja hoitamaan äitiä, vaikka äänet olivat mukana ja kapeuttivat ajatteluani ja olemistani.
Parin vuoden päästä minulle järjestettiin lomapäiviä äidin hoitamisesta. Kun lomapäivinä olin yksin kotona, äänet olivat tosi voimakkaita. Ne kaivelivat menneisyydestäni asioita, joihin liittyi häpeää.
Apua vertaistuesta
Vuonna 2023 otin ensimmäisen askeleen kohti vertaistukea. Soitin Moniäänisten vertaistukipuhelimeen. Minua kannustettiin osallistumaan vertaistukiryhmään. Menin mukaan Teamsissä järjestettyihin etätapaamisiin, joka toimi kuten vertaistukiryhmä, mutta etänä. Lisäksi osallistuin Helsingissä Moniäänisten vuosikokoukseen ja pikkujouluihin.
Minulle oli tärkeä kokemus päästä keskustelemaan äänistä muiden samaa kokeneiden ihmisten kanssa. Kävikin niin, että heti osallistuttuani Moniäänisten etätapaamiseen, äänet alkoivat asteittain vaimenemaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain varsinaisesti tukea äänien kanssa selviytymiseen.
Pari kertaa olin kyllä käynyt päivystyksessä, ja kerran olin maininnut äänistä ystävälleni ja siskolleni. Tapasin myös paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä henkilön, jolla oli skitsofreniadiagnoosi. Kysyin häneltä, kuuleeko hän ääniä. Hän ei kuullut, mutta kertoi näkevänsä näkyjä. Näiden lisäksi en ollut keskustellut äänistä.
Vuonna 2022 lopetin omaishoitajana toimimisen, kun jaksamiseni ei enää riittänyt siihen. Minulle varattiin muutamia käyntejä psykiatrian poliklinikalle ja lääkitystä lisättiin. Se ei juurikaan auttanut.
Lääkityksen lopettaminen
2023 vuoden kesällä huomasin, että lääkitys sumentaa oloani, mutta ei juurikaan auta. Pyysin lääkäriltä, että lääkitys lopetettaisiin. Lääkäri oli innoissaan ehdotuksesta ja kannusti minua lopettamaan. En kuitenkaan saanut häneltä ohjeita vähittäiseen, turvalliseen lopettamiseen ja lopetin kaikki lääkkeet kerralla. Tämä johti siihen, että kärsin pahoista vieroitusoireista kolmen kuukauden ajan. En edes ymmärtänyt hakea apua vieroitusoireisiin, joiden lisäksi äänet pahensivat tilannetta entisestään.
Vieroitusoireiden loputtua olo alkoi helpottamaan. Aistihavainnot tuntuivat pitkästä aikaa hyvin selkeiltä ja teräviltä. Vaikka kärsin unettomuudesta edelleen, jaksamiseni ja aloitekykyni paranivat. Kuulin edelleen ääniä. Ajattelin, että äänien kanssa pitää vaan oppia elämään. Olin luottavainen sen suhteen, että saisin Moniäänisten etätapaamisista tukea.
Urheilu vaikutti ääniin
Olen aina urheillut paljon, mutta vuonna 2023 lääkkeiden lopetuksen yhteydessä en jaksanut enää. Hakeuduin liikuntaneuvojan puheille ja sain häneltä neuvoja. Olin treenannut liikaa ja olin ylikunnossa. Liikuntaneuvoja auttoi minua tasapainottamaan tilannetta. Sain vähitellen huomata, että ylisuorittava urheilu oli osaltaan ylläpitänyt äänien kuulemistani. Kun olin kävelylenkillä, kokeilinkin olla kuuntelematta musiikkia kuulokkeilla. Uskaltauduin rauhoittumaan ja olemaan hiljaisuudessa ja huomasin, että ääniä ei tullutkaan. Tämä oli kannustava kokemus ja mielialani alkoi kohota.
Äänet vaimenevat
Vointini on siitä alkaen edennyt parempaan suuntaan. Notkahduksia kuitenkin tulee edelleen lyhyitä jaksoja esimerkiksi flunssan tai unettomuuden yhteydessä ja silloin ääniä kuuluu enemmän. Lääkäri ehdotti lääkitystilanteen uudelleenarviointia, mutta minä sanoin, että haluan jatkaa lääkkeettömänä, koska kehitys on ollut kokonaisuudessaan hyvä.
Tällä hetkellä suurin osa ajasta on hiljaista. Silloinkin kun ääniä tulee, ne ovat vaimeampia, ja mietin, onko kokemus enemmänkin pakkoajatus tai muisto äänistä.
Myös suhtautumiseni ääniin on muuttunut, eikä niillä ole enää niin suurta vaikutusta minuun. Kun äänet herjaavat minua, minä herjaankin takaisin, vitsailen niiden kustannuksella.
Äänet ovat vaimentuneet niin paljon, että pystyn lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Ne saattavat ilmestyä kesken lukemisen, mutta jatkan vain lukemista ja ne vaimenevat uudelleen. En koe, että äänet enää kaventaisivat ajatteluani.
Toiveita tulevaan
Pahimmillaan ääneni ovat olleet suorastaan vammauttavia ja rajoittaneet paljon elämääni. Nyt olen toiveikas, että äänet lievenisivät entisestään, jäisivät kokonaan pois ja että toimintakykyni tulisi vielä paremmaksi. Toivon erityisesti, että pärjäisin jatkossakin ilman lääkkeitä.
Tatun neuvo
Jos alkaa kuulemaan ääniä, kannattaa hakeutua avun piiriin, joko vertaistukeen tai lääkärille. Apua kannattaa hakea mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jottei tilanne kärjisty kuten itselläni kävi. Häpesin omaa tilannettani niin, että en uskaltanut kertoa siitä. Läheiset eivät välttämättä ymmärrä ja osaa tukea, joten voi olla hyvä aloittaa avun hakeminen vertaistuesta tai mielenterveysalan ammattilaisista.
Tatun tärkeimmät hallintakeinot
Hengityksen hallinta:
Minulle tärkeä hallintakeino on ollut se, että pidän hengityksen tasaisena. Siten voin estää joutumisen paniikkiin.
Tosiasioiden tarkistaminen:
Jos äänet alkavat painostamaan, etsin niiden väitteistä jotakin mikä ei pidä paikkaansa – nappaan sen ja sanon niille, että pysykää tosiasioissa.
Kylmä vesi:
Kylmässä vedessä uiminen on auttanut minua paljon äänien kanssa. Talvisin käyn avannossa.
Armollisuus itseä kohtaan:
Minulle on aika sanottu, että olen ankara itselleni, mutta parin viime vuoden aikana olen oppinut armollisuutta. Epätoivoisimpanakin hetkenä on sellainen luottamus, että kyllä elämä kantaa, aina tulee jotakin positiivista eteen. ”