Kielitieteen opiskelija Sulo Vierula kiinnostui siitä, millaisia ääniä kuulevien ihmisten kuulemat äänihenkilöt ovat ja millaista kieltä ne puhuvat. Käyttävätkö ne murteita? Miten ikä vaikuttaa niiden puheeseen? Puhuvatko ne samanlaista vai erilaista kieltä kuin niitä kuuleva henkilö? Vierula teki aiheesta vuonna 2025 pro gradu -tutkielman, johon kerättiin tietoa Moniäänisten jäseniltä.
”Tutkimukseni tavoite oli selvittää, vastaisiko äänihenkilöiden kieli kuulijoiden kieltä, ja jos vastaisi, millä tavoin. Tutkimukseni pohjaoletukseksi tuli se, että äänihenkilöiden ja kuulijoiden kieli olisi samanlaista ikäsidonnaisesti, murteeltaan ja puheen teemoilta.
Kaikesta kieleen liittyvästä tiedosta käytetään termiä ”repertuaari”: repertuaarin voi ajatella varantona, johon ihmisen elämän aikana kertyy tietoa sekä äidinkielestä että muista kielistä, murteista, kieliasenteista ja kieliopin tuntemisesta. Näitä repertuaareja kuulijan ja äänikokemuksen välillä vertailin keskenään. Lisäksi tutkin sitä, olisiko äänikokemusten kieli positiivista, negatiivista, molempia vai neutraalia, ja millaiset kielelliset valinnat rakentaisivat mielikuvaa puheen sävyistä.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 39 Suomen Moniäänisten jäsentä. 39 vastasi anonyymiin kyselyyn ja kaksi ihmistä tuli kasvokkaiseen haastatteluun ‒ olen näistä vastauksista valtavan kiitollinen, eikä graduani olisi voinut toteuttaa ilman teitä.
ÄÄNIHENKILÖT JA MURTEET
Tutkimukseen osallistui ihmisiä lähes kaikilta Suomen murrealueilta. Tämä oli tutkimuksen kannalta tärkeää, koska silloin tuloksia voi pitää koko Suomen puhujakunnan laajuisina, eikä pelkästään yhtä murreryhmää koskevina.
Tutkimuksessa selvisi, että yleisintä oli sekä kuulijalle että äänille puhua yleiskieltä. Yleiskieli on sellaista kieltä, jossa ihminen ei koe olevan selkeästi mukana murrepiirteitä. Toiseksi yleisintä oli, että kuulija puhui selkeästi murretta, mutta hänen äänensä puhuivat vain yleiskieltä.
Erityisen mielenkiintoinen oli yksi kokemus, jossa kuulija puhui yleiskielisesti, mutta hänen äänikokemuksensa käytti selkeää Savon murretta. Alakulmassa oleva merkintä N = 35 tarkoittaa, että 35 vastaajan kokemus oli käyttökelpoinen vertailussa.
Esimerkki 1: Saakelinkaakeli, vittu, saatana. Haluaks sie kuolla? Me ollaan demoneja.
Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että jos kuulijalla oli lapsi-ikäisiä äänihenkilöitä, he eivät välttämättä osanneet murretta, vaikka aikuiset äänihenkilöt osasivat.
Esimerkki 2: Äänihenkilöt käyttävät sekä yleiskieltä että ikätasonsa ja osaamisensa mukaan välillä Etelä-Pohjanmaan murteellisuuksia. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että äänihenkilöiden puheessa kuuluu usein kuulijoiden nykyisten ja entisten asuinpaikkojen murteita.
Esimerkki 3: Olen asunut lähes 30 vuotta Helsingissä ja viimeiset neljä vuotta Pirkanmaalla ja koen, että puhumani kieli on kahden murteen sekoitus. Ääniharha matkii yleiskieltä, mutta on selkeästi heijastus omasta puheestani.
ÄÄNIHENKILÖIDEN PUHEEN POSITIIVISUUS JA NEGATIIVISUUS
Tutkimuksen osallistujilla oli eniten sekä positiivisia että negatiivisia äänikokemuksia. Toiseksi eniten oli pelkästään negatiivisia kokemuksia, ja vain viidellä oli toistuvasti positiivisia äänikokemuksia.
Riippumatta siitä, olivatko äänet kannustavia vai ahdistavia, lähes kaikkia ääniä yhdisti käskeminen, mutta sen merkitys vaihteli. Negatiiviset äänet käskivät tai painostivat vahingoittamaan itseä tai toisia, kun taas positiiviset ohjeistivat, opastivat tai pyysivät. Kaiken kaikkiaan käskemistä kuvattiin seuraavilla sanoilla: [puheen sävy oli] käskevä, vetoava, neuvova, opastava, ohjaava, kehottava, uhkaava ja painostava. Käskevä-sanaa käytti 17 vastaajaa.
Seuraavista kolmesta esimerkistä on nähtävissä, miten erilainen tunnelataus äänten käskevyyteen voi liittyä.
Esimerkki 4: Kolmas [ääni] käskee muun muassa tappaa itseni ja olla hiljaa.
Esimerkki 5: Äänet ovat yleensä puheensorinaa tai musiikkia. Toisinaan on myös käskyjä.
Esimerkki 6: Ääni – – antaa ohjeita kun työskentelen keittiössä.
Tutkimuksessa selvisi, että positiiviset äänet käyttivät sävyltään mukavia ja kannustavia adjektiiveja ja olivat keskustelevia kuulijoidensa kanssa. Negatiiviset äänet sen sijaan olivat uhkaavia ja aggressiivisia. Aikaisempi äänikokemusten tutkimus viittaa siihen, että mukavat äänet halutaan useammin pitää, ja niiden koetaan suojaavan itseä pahoilta ääniltä. Negatiiviset äänet koetaan taas useimmiten pelkästään oireena, josta haluttaisiin eroon. Negatiiviset äänikokemukset käyttivät puheessaan myös paljon ääripäiden ilmauksia. Ilmaukset olivat sekä ajallisia (välittömästi, ei koskaan) että määrällisiä (ei mitään, kaikki).
Esimerkki 7: Et koskaan saa naista. Kumarra minua niin saat kaiken.
Esimerkki 8: Tuon rouvan täytyy kärsiä. Välittömästi, heitä ojaan. Jos et nyt rankaise niin (läheinen) kuolee varmasti. Sinun syy.
Esimerkki 9: Susta ei tule mitään.
ÄÄNIHENKILÖIDEN PUHEEN YKSILÖLLISET PIIRTEET
Kielitieteen kannalta tärkeä tulos oli se, että yhden kuulijan äänihenkilöt olivat usein keskenään täysin erilaisia. Tämä saattaa olla äänten kuulijalle itsestään selvää, mutta kielellisesti asia on uusi ja kiehtova. Teoriani on, että äänihenkilöiden kieli heijastaa sekä kuulijan elämästä tuttuja ihmisiä että sitä kielellistä tietoa, jota kuulijalle on kaikesta kielen käytöstä karttunut. Mikään kielen käytön tapa ei synny tyhjiössä, joten kuulijalla täytyy olla esimerkiksi tietoa seuraavista asioista kuullakseen niitä:
• Miltä eri murteet kuulostavat ja millaista yleiskieli on murteisiin verrattuna,
• Miten lapset, teinit, oma ikäluokka tai vanhukset puhuvat, ja miten nämä puheen tavat eroavat toisistaan,
• Pseudokielten kohdalla on oltava perusymmärrys siitä, miltä erilaiset kielet kuulostavat ja miten ne toimivat: miltä esimerkiksi japani kuulostaa ja miten se eroaa vaikkapa venäjästä.
Eri-ikäiset ja -taustaiset äänihenkilöt käyttävät myös samoja kielen osia eri tavoin. Esimerkiksi teini-ikäiset äänihenkilöt voivat kiroilla, koska se on yleinen osa teinien kielenkäyttöä, mutta aikuiset äänihenkilöt saattavat käyttää kiroilua uhkailuun ja kuulijan pelotteluun.
SUOMEN JA MUIDEN KIELTEN OSAAMINEN
Aineistosta nousi yllättäen myös maailmanlaajuista tutkimusta tukeva tulos, joka liittyi äidinkielen ja muiden kielten osaamiseen äänihenkilöillä. Jos äänikokemuksia kuuleva ihminen on kaksikielinen, myös äänihenkilöt voivat olla kaksikielisiä. Ilmiötä on tutkittu esimerkiksi kaksikielisten englannin ja walesin puhujien kohdalla. Tässä Haddenin (2020) tutkimuksessa myöhään walesin kieltä oppineet eivät kuulleet ääniä walesiksi, kun taas ne, jotka käyttivät walesia usein, kuulivat ääniä myös kyseisellä kielellä. Lisäksi englannin kielen hyvä osaamistaso vaikutti siihen, että englanninkielisiä ääniä kuultiin usein.
Äänet käyttivät eniten kuulijansa äidinkieltä, tässä tapauksessa suomea. Toiseksi eniten ne käyttivät sitä kieltä, jota kuulijakin osasi oikein hyvin: usein esimerkiksi englantia tai ruotsia. Ne kielet, joista kuulija osasi vain alkeet, saattoivat ”käydä” äänihenkilöiden puheessa, mutta yllättäen putosivat pois, jos niitä ei ymmärretty tarpeeksi hyvin.
Esimerkki 10: Alussa ääni puhui englanniksi yli vuoden. – Sitten kuulin venäjää hetken, mutta ymmärsin siitä liian vähän ja se loppui. Kuulin myös muita kieliä. Useimmiten tuttujeni äänet olivat suomeksi. Yksi äänihenkilö, joka oli mies, puhui suomea. Neutraali miehen ääni on jatkanut nyt muutaman vuoden ajan puhetta koko ajan.
OMA KOKEMUKSENI TUTKIMUKSEN TEKEMISESTÄ
Tämän tutkimuksen tekeminen oli valtavan mielenkiintoista, ja opin tutkimusta tehdessä todella paljon äänikokemuksista. Se on ollut minulle avartavaa myös siksi, että elän itse OCD:n ja siihen liittyvien pakkoajatusten kanssa. Vaikka pakkoajatukset ovat selkeästi ajatuksia, ne ovat olleet pelottavia ja vaikuttaneet suuresti arkeeni. Olen myös saanut niihin apua keskustelusta ja vertaistuesta, ja niiden tunnistaminen on lieventänyt ajatusten teemoja. Toivon, että pystyn jatkamaan äänikokemusten, ajatusten ja mielenterveyden suomen kielen parissa tohtoriopintoihin ja tekemään avointa yhteistyötä eri yhteisöjen kanssa vastaisuudessakin. Tahdon tehdä tutkimusta tutkittavien ihmisten ehdoilla ja heidän kanssaan, ja kasvaa näin työssäni hyväksi sosiolingvistiksi.”
Valmis tutkielma löytyy Utupub -palvelusta: www.utupub.fi
Tutkimuksen otsikko on ”Suomenkielisten äänikokemusten rakentuminen ja repertuaarit ‒ Tutkimus
auditoris-verbaalisten hallusinaatioiden puheesta ja sen suhteesta kuulijoiden identiteettipiirteisiin”
Mainitut artikkelit:
Hadden, Lowri M. ‒ Alderson-Day, Ben ‒ Jackson, Mike ‒ Fernyhough Charles ‒ Bentall, Richard P 2020. The auditory-verbal hallucinations of Welsh-English bilingual people. Psychology and Psychotherapy, maaliskuu 2020. 93(1): 122‒133. [Nettiartikkeli.] Saatavissa: https://bpspsychub.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/papt.12234. DOI: 10.1111/papt.12234.
Humpston, Clara S ‒ Broome, Matthew R. The Spectra of Soundless Voices and Audible Thoughts: Towards an Integrative Model of Auditory Verbal Hallucinations and Thought Insertion. Review of Philosophy and Psychology, 4. helmikuuta 2015. 7: 611–629. [Nettiartikkeli.] DOI: https://doi-org.ezproxy.utu.fi:2443/10.1007/s13164-015-0232-9.
Teksti ja diagrammit: Sulo Vierula
Piirroskuvitus: Vinski Karuranta