Olen varmaankin eniten kaikista juhlista miettinyt joulua. Lapsuuteni jouluun liittyy kauniita ja lämpöisiäkin muistoja, mutta myös paljon vaikeita ja ristiriitaisia tunteita.
Siihen on sisältynyt murhetta ja pakkoajatuksia. Ahdistuneisuutta, surua. Nämä tunteet ovat kantautuneet minuun omasta lapsuudestani, äidiltäni. Hänelle joulu oli varmasti stresseistä hirvein. Kamala pakko perfektionistisesti suoriutua, raivata joulusta täydellinen. Eikä sitä tehty ilolla, vaan hampaat verisessä irvessä. Itkun ja hien säestyksellä, niin että lapsuuden jouluista minulle ei ole muuta muistikuvaa edes jäänyt.