Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ei-reviiri

Lisätty 11.12.2019

Olin 10 kuukautta parisuhteessa, jossa en osannut huolehtia omista rajoistani. 
Mies muutti kotiini asumaan, 
oikeastaan edes minulta lupaa kysymättä. Siitä
l
ähtien aloin ohittaa kaikki omat tärkeät tarpeeni – toisen tarpeiden edessä alistuen. Suhde päättyi tulehtuneesti 10 kuukautta sitten. Tämä kaikki on saanut
minut pohtimaan reviiriä nimeltä ”EI”.

Läheisriippuvuudesta kärsivänä olen toistuvasti uhrannut omat rajani. Omat tarpeeni 
olen sivuuttanut, täyttääkseni toisen. Juuri tuolloin olen päästänyt ulkopuolisen ihmisen arvokkaimmalle alueelleni – EI-reviirille.

Olen aiemminkin suostunut hyväksikäytetyksi. Vaikka minulle olisi tullut olo, että nyt saisin sanoa ”EI”, en ole sitä kuitenkaan sanonut. Jälkeenpäin on tuntunut todella pahalta. On tuntunut, kuin olisin luovuttanut omien rajojeni hallinnan jollekin ulkopuoliselle. Kuin olisin vain vuokralaisena omassa kehossani, omassa elämässäni.

Näin minulle kävi tuossa parisuhteessani. Vaikka tunnistin monessa kohdin, kuinka minulla olisi ollut oikeus itselleni ja omille tarpeilleni sanoa ”KYLLÄ” – sanomalla miehelleni ”EI” – en sitä tehnyt. En uskaltanut edes pyytää. Pelkäsin väkivaltaa ja hylätyksi tulemista niin paljon, että alistuin kaikkeen. Jopa EI-reviiristäni luopumiseen.

Vasta tuo parisuhteeni opetti minulle EI-reviirin merkityksen. Että minulla onkin olemassa paikka, jossa saan tarkasti kuunnella omia tarpeitani. Siellä olisin parisuhteeni aikana saanut kuunnella sisintäni – kuinka tarvitsen yksityisyyttä, omaa tilaa. Olisin ennen kaikkea saanut kuunnella, kuinka tarvitsen turvaa ja suojaa. Ja kuinka nämä tarpeet eivät tässä suhteessani missään määrin tyydyttyneet.

EI-reviiri on jokaisen oikeus. EI-reviirillä saa sanoa ”EI”. Siellä ei pidä, eikä täydy, eikä ole pakko. EI-reviiri on sitä varten olemassa, että saa sanoa ”EI”.

EI-reviiri on minulle maailman isoin turva. Sille annan kaiken hellyyteni, rakkauteni ja hyväksyntäni. Hoivaan sitä, kuuntelen omia tarpeitani. EI:n sanominen silti yhä pelottaa. Mutta joka kerta kun olen sen sanonut, olen huomannut, kuinka kehooni asettuu levollisuus ja syvä läsnäolo. EI-reviirilleni vapautunut rauha.


Teksti: Tytti-Marjukka Metsänhele

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?