Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Itsemyötätunnon parantava voima

Lisätty 12.08.2020




Koen syntyneeni ihmiseksi, joka luonnostaan on myötätuntoinen ja rakastava niin itseään kuin ympäröivää maailmaa kohtaan. Tästä huolimatta minulla on ollut hyvin ristiriitaiset tunteet sen suhteen, millaiseksi olen kasvanut. Olen kokenut surua siitä, että olin kadottanut kyvyn itsemyötätuntoon. Olin kadottanut rakastavan ja lempeän puolen itsestäni, erityisesti suhtautumisessani itseäni kohtaan. Havahdun edelleen säännöllisesti sen äärelle, kuinka vaativa, armoton ja kriittinen osaan olla. Saatoin - ja saatan edelleenkin - sättiä kärsivää ja tarvitsevaa osaa itsessäni. Tällöin yhteys itseeni on katkennut. Toimin tavalla, jonka olen oppinut - mutta, joka ei ole syvintä osaa persoonastani.






Myötätuntotaitojen opettelu ja niiden juurruttaminen osaksi eloani on muuttanut elämäni suuntaa pysyvästi sekä tehnyt siitä monin tavoin rikkaampaa. Edelleen tarvitsen usein konkreettisia, ohjattuja harjoituksia, jotta kykenen valjastamaan itsemyötätunnon avukseni. Minulle toimivat parhaiten äänitteet, joita kuuntelen, sekä psykologini ohjaamat harjoitteet ja päiväkirjan kirjoittaminen. Harjoittelussa tärkeää on se, että sitä tekee säännöllisesti ja löytää itselleen parhaiten sopivat tavat.

Itsemyötätunto merkitsee minulle kykyä hoivata, lohduttaa, tukea ja kannatella itseäni. Itsemyötätunto on auttanut minua selviytymään kriiseistä, joista en välttämättä olisi epävakaana ihmisenä selvinnyt. Kriisit ovat olleet armottomia armollisuuden opettajia. Ne ovat monesti asettaneet minut tilanteeseen, jossa en olisi kyennyt edes elämään ilman kykyä itsemyötätuntoon. Kriisit ovat haastaneet minut opettelemaan olemaan äiti sisälläni olevalle pienelle, hädissään olevalle lapselle.

Ilman menetysten tuomaa tuskaa, hätää, pelkoa ja surua en välttämättä olisi oppinut kannattelemaan itseäni tavalla, johon nyt kykenen. Antamaan itselleni sitä lohtua ja turvaa, jota hädän keskellä tarvitsen. Löytämään rakastavia sanoja, kun ensin olen itseäni haukkunut. En kykenisi kokemaan ja elämään täydesti, koska pelkäisin liikaa. Pystyn nyt pitelemään pelkoani kämmenilläni, suojassa ja turvassa. Pystyn mahduttamaan sen ja kaikki muutkin kokemani tunteet itseeni. Olen tehnyt niille tietoisesti tilaa olla minussa. Muistutan myös itseäni säännöllisesti siitä, että tunteet eivät minua vahingoita ja, että kärsimys on osa ihmisyyttä. Kärsimys kertoo, että jokin, jonka olen vaikkapa menettänyt, on ollut minulle hyvin tärkeää. Kun olen kyennyt kohtaamaan vaikeimmatkin tunteet sellaisenaan, ne ovat johdattaneet minut oman itseni luokse.

Olen kyennyt oppimaan hyvinkin vaikeista kokemuksista ja löytämään elämään mielekkyyden - menetysten keskellä ja niistä huolimatta. Myötätunto on auttanut arvojeni kirkastumisessa ja siten näiden arvojen mukaan elämisessä, päivittäin. Tärkein arvoni on rakkaus. Myötätuntoinen tapa elää on yksi kauneimmista tavoista ilmentää tätä rakkautta omassa elämässäni.

Itsemyötätunto on auttanut minua olemaan samanaikaisesti rohkea ja haavoittuvainen. En enää juurikaan välttele tilanteita, joiden tiedän aiheuttavan minussa kuohuntaa. Päinvastoin, minun on halutessani mahdollisuus kulkea niitä kohti, sillä voin luottaa siihen, että elämän kolhiessa kykenen hoivaamaan itseäni ja pitämään itseni turvassa. Antamaan itselleni niitä asioita, joita eniten tarvitsen kussakin hetkessä. Ja myös sanoittamaan ja esittämään pyyntöjä muille. Kestän nyt paremmin myös kielteiset vastaukset, sillä olen oppinut lohduttamaan itseäni. Itsemyötätunto on auttanut minua lempeästi kunnioittamaan niin omia kuin toistenkin rajoja ja auttanut kohtamaan kanssaihmisiä sydämen tasolla.

Minulle on auennut aivan uusi elämä. Elämä, jossa on mahdollisuuksia ja toivoa. Se, että kykenen kohtaamaan kriisit hyvin syvästi, on auttanut minua selviytymään niistä paremmin ja näkemään kolikon kääntöpuolen. Se, etten enää pelkää niin paljon vaikeiden tunteiden kokemista, mahdollistaa pirskahtelevan ilon ja kiitollisuuden elämässäni vaikeuksienkin keskellä. Voin itkeä ja nauraa samassa hetkessä. Elää joka solullani tätä ainutkertaista ja -laatuista elämääni. 


Teksti: Lotta Kulola
Kuva:   Ulla Varis

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?