Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Jouluna annan itselleni lahjaksi lohdun

Lisätty 17.12.2020



Aloitin tulevan yksinäisen joulun pelkäämisen jo alkusyksystä. Tämä tulee olemaan avioeron jälkeen ensimmäinen joulu, jonka vietän yksin. Minulla jouluun liittyy paljon kipeitä muistoja.  Enkä ole ainoa. Se kuva, joka joulun idyllistä on luotu, joko omassa mielessä ja/tai mediassa, vastaa harvoin todellisuutta. Minunkin mielessäni joulu on kaksijakoinen. Toiseen kuvaan joulusta liittyy rakkaus, välittäminen, yhteisöllisyys, jakaminen ja osallisuus. Toiseen taas yksinäisyys, pelko, suru, tuska, ahdistus ja lamaannus. 






Joulu voi olla aikaa, jolloin yksinäisyys on musertavaa. Jolloin juodaan alkoholia kohtuuttoman paljon. Aikaa, jolloin psykiatriset osastot ja turvakodit ovat ääriään myöden täynnä. Se voi olla aikaa, jolloin keräännytään lapsuuden perheen kanssa yhteen ja näennäisesti kaikki on hyvin, mutta pinnan alla puukot lentävät toisten selkään. Joulu on myös aikaa, jolloin monella on valtava kiire paikasta toiseen. Joulu on aikaa, jolloin ostetaan kalliilla rahalla lahjoja, jotka heitetään roskiin pyhien mentyä ohi. Tai aikaa, jolloin toivoisi voivansa ostaa lahjan, mutta siihen ei ole varaa. Aikaa, jolloin toivoisi saavansa lahjan, mutta ei ole ketään keneltä sen saisi. Aikaa, jolloin tarvitaan erityisen paljon tunnetaitoja ja itsemyötätuntoa, mutta näitä taitoja ei välttämättä ole.

Koska minun tuleva jouluni ei vastaa tarpeitani ja toiveitani, olen pysähtynyt pohtimaan, josko näkökulman vaihtamisesta ja itsemyötätunnosta voisi olla apua. Olen yrittänyt pysähtyä tuskan äärelle ja kuunnella sitä. Mitä, jos laskisin odotukseni joulun suhteen? Mitä, jos käpertyisin jouluna omaan kotiin ja loisin tänne turvallisen pesän. Menisinkö läheiselle luontopolulle ja veisin metsän eläimille ruokaa. Tekisin jouluna niitä asioita, jotka lisäävät turvan kokemustani ja auttavat minua valjastamaan kaiken energiani itseni tueksi. Antaisin itselleni lahjaksi oman rakkauteni ja hoivan itseäni kohtaan. Etsisinkö muita kohtalotovereita, jotka haluaisivat jakaa joulunsa uuden ihmisen kanssa jollain tavoin. Voisinko saada lohtua siitä ajatuksesta ja tosiasiasta, etten ole yksin yksinäinen jouluna? Muistaa, etten kärsi yksin tämän asian kanssa. Voisinko tehdä jotain jonkun toisen yksinäisen hyvinvoinnin edistämiseksi?

Sen sijaan, että antaisin pelon ja tuskan lamaannuttaa itseäni, teen suunnitelman, miten voin parhaiten pitää itsestäni huolta joulun aikana. Kokoan yhteen ne asiat, joiden tiedän minua auttavan eniten, kun kärsin. Käytännössä tämä tarkoittaa, etten odota sitä hetkeä, kun olen jo lamaantunut kauhusta. Lupaan olla itseni tukena. Pyrin antamaan itselleni jouluna niitä asioita, joita eniten tarvitsen siinä hetkessä. Lohtu, hyväksyntä ja myötätunto ovat uskoakseni suurimpia lahjoja, joita voin itselleni antaa.

Tämänkin asian suhteen on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan. Vaikka kokisit miten kipeitä tunteita tahansa, ne eivät voi kasvaa suuremmaksi kuin, mitä sinä itse olet! Sinä olet se henkilö, joka voi huomata, että kärsit. Vaikeiden ajatusten ja tunteiden nimeäminen vaikka ihan ääneen auttaa tuomaan etäisyyttä kipuun sekä huomaamaan, että kyseessä on ajatukset ja tunteet. Ne eivät ole sama asia kuin sinä itse.

Itse olen antanut samana toistuville ajatuskuluille nimiä. Nimistä tulee usein automaattisesti koomisia. Musta huumori auttaa minua sietämään katastrofitarinoita paremmin ja siten lievittämään niihin liittyvää ahdistusta. Kun havahdun uppoutuneeni tämän tarinani pyörteisiin, sanon itselleni ääneen tarinani nimen. Voin tällöin palauttaa itseni tähän hetkeen ja hengitykseen. Voin muistuttaa itseäni, että juuri nyt olen turvassa ja että olen itseni tukena. Voin tarjota itselleni lohtua ja turvaa.

Joulutarinani ilmestyy mieleeni turhauttavan usein, samoin kuin muutkin katastrofiajatuksiin pureutuvat tarinat. Voin huomata, että mieleni toimii näin ja se yrittää kaikin keinoin suojella minua sen perusteella, millaisia kokemuksia se muistaa elämässäni olleen. Valitettavasti mielen yritykset suojella minua eivät kovinkaan usein tue hyvinvointiani. Mieleni yrittää suojella minua uhilta, jotka omalla kohdallani harvoin ovat todellisia. Voin kiittää mieltäni näistä suojeluyrityksistä sekä sitten palauttaa tietoisuuteni takaisin nykyhetkeen. Usein käsillä oleva hetki on ainakin ’ihan ok’, mutta nimenomaan kauhuajatukset kertovat elimistölleni, että olen vaarassa.

Itsemyötätunnon harjoittaminen on avainasemassa, kun puhutaan vaikeista sisäisistä kokemuksista. Hyväksynnän, lohdun ja myötätunnon tarjoaminen itselle silloin, kun kärsii, on yksi suurimmista lahjoista, joita voi itselleen antaa. Tämä voi olla äärettömän vaikeaa, mikäli ei ole saanut syystä tai toisesta tällaisia kokemuksia osakseen elämässään. Uskon vakaasti, että jokaisella meistä on sisäsyntyinen kyky itsemyötätuntoon, kunhan tätä kykyä herättelee ja kehittää. Itsemyötätuntoharjoitukset voi aloittaa helposti netistä löytyvien harjoitteiden avulla.

Vaikeiden kokemusten keskellä olisi tärkeää aktivoida turvan kokemusta. Mielestäni itsemyötätunto on tässä suuressa roolissa. Turvallisuutta yleisesti lisääviä ja rauhoittavia asioita ovat turvallinen ilmapiiri, miellyttävä kosketus, rentoutuminen, hengitykseen keskittyminen ja miellyttävä liikunta. Nämä ovat myös asioita, joita ihminen voi itse elämäänsä luoda. Mitä, jos tämä joulu olisikin joulu, jolloin annat itsellesi lahjaksi turvallisuuttasi lisääviä asioita ja olet itsesi tukena silloinkin, kun kärsit?

 

Teksti ja kuva: Lotta Kulola

 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?