Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Lohdutus

Lisätty 13.05.2020


Anna minulle anteeksi, Suru. Vasta nyt uskallan sinusta kertoa. Tiedäthän elämäntarinani - ettei se ole kovinkaan valoisa. Se on täynnä kipeitä haavoja, joiden olemassa olon olen halunnut vain unohtaa. Toivoa siitä, ettei mitään pahaa minulle ole koskaan edes tapahtunut. Kasvoillani lepää tyhjä hymy, ettei kukaan saisi tietää totuutta sinusta, jota sielussani kannan. 

 

Olet rikkinäinen lapsi. Tumman hahmon soturi. Suru. Niin pieni, niin yksinäinen. Kaltoin kohdeltu. Kokenut, ettei sinulla ole ollut oikeutta edes olla olemassa. Tarvita. Tuntea. Olet mykistänyt itsesi, niin ettei olemassa olosi ketään häiritse. Ettei kukaan sinusta rasitu.

Mutta minä tunnen sinut. Salassa sisäisyydessäni tarkastelen sinua. Kasvosi ovat hauraat. Silmäsi arat. Sinulla on hontelot olkapäät, kädet ja jalat. Polvet mustelmilla. Katseesi on vakava, täynnä kyyneleitä. Kuinka surullinen oletkaan. 

Pidän sinua sylissä. Hiljaa sinua kiikutan. Olet kantanut suurta taakkaa. Suurta muistojen, kokemusten taakkaa. Asioita, joita lapsen ei tarvitse kantaa. Asioita, joista lapsen ei tarvitse edes olla tietoinen. Olet väsynyt. Aivan uuvuksissa. Sinulla on lupa levätä. Lupa levätä siinä surussasi. Lupa levätä minussa.

Tunnustelen itseäni, kehoani. Tunnustelen sinua surevaa pientä minussa. Tunnen lämpöä ja avutonta hellyyttä. Tunnen suurta rakkautta. Hyväksyntää. Tunnen tarvetta vain pitää sinusta huolta. Sinusta, surevasta pienestä soturistani. 

Millaisia uhrauksia olenkaan tehnyt. Säilyttänyt hymyn, ettei kukaan saisi koskaan tietää. Ettei kukaan saisi tietää kaikista niistä kipeistä kokemuksista ja pettymyksistä, jotka vain pakotin itseni sietämään. Kuinka itse mykistin itseni, hautasin pahan olon kehoni pimeimpään sopukkaan. Enkä kuunnellut sinua, Suru. En kuunnellut tarpeitasi, sitä mitä tahdoit minulle ilmaista. 

Mutta viimein olen tässä. Olen läsnä sinulle ja sinä olet läsnä minulle. Tunnen kehossani, mitä minulta pyydät. Tahdot vain tulla minulle nähdyksi. Tahdot että ymmärtäisin, ettei sinua tarvitse pelätä. 

Tunnen lohduttavan turvasi, sydämeni raskaat lyönnit. Tunnen, kuinka hengitykseni virtaa keuhkoissani, koko kehossani. Kyyneleet valuvat poskilleni. Kokoan itseni suppuun. Menen aivan pienelle kerälle. Hytisen. Itken itseni puhtaaksi, pois kaiken tuskan ja kärsimyksen. Sen, kuinka jätin sinut huomiotta, kuinka mitätöin sinut, Suru.

Mutta sinä et hylkää minua. Anteeksi vain annat kaiken. Käperryt ympärilleni. Kiedot minut suojaavaan viittaasi. Sinä katselet minua, Suru. Silität selkääni. Ympärilläni on hiljaisuus, ylläni ääretön rauha. 



Teksti ja kuva: Tytti-Marjukka Metsänhele

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?