Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Suru

Lisätty 13.05.2020



Kollaasi turkulaisen Lotta Kulolan henkilökohtaisesta surun kokemisesta. 




Suru on lyhin tie iloon, sanotaan. 

Pelottaa liikaa,
pelottaa, että suru nielaisee minut kokonaan.
Kerään rohkeutta.
Ehkä vielä voin surulle antautua.
Löytää kyynelten avulla ilon,
elämän tukirangan, vahvan.






Kaikessa on puolensa, luopumisessa, lopussa,
uuden luomisessa.
Tarkoituksen näkeminen,
mahdottomalta tuntuvassa,
raastavassa tilanteessa. 


Luopuminen ei ole loppu.
Se on alku tuntemattomaan.
Mahdollisuudet, uudet
koittavat aikanaan, ajallaan.

 

Heittäydyn uuteen ja annan mahdollisuuden,
viedä minut mukanaan.
Katson, mihin polku johtaa 
ja otan vastaan tulevan.







Kyynelten välistä näen 

 
Etäällä kimmeltävä meri,
pilvien piirto taivaan halki.
Vahva kallio, jolle asetella epäröivät askeleet.
Sitkeä käppyrämänty, johon tukeutua.
Auringonsäteiden lämpö hymykuopissani.

 
Olen ympäröity elämällä.
Olen turvassa.
Minulla on paikka maailmassa.
Minä selviydyn!










Teksti ja kuvat: Lotta Kulola

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?