Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Turva

Lisätty 16.11.2020



Turva on ensiarvoisen tärkeä asia henkiinjäämisen kannalta. Se onkin yksi elämäni tärkeimmistä arvoista. Läpi  elämäni olen kamppaillut turvattomuuden kokemusten kanssa. Se on aiheuttanut suurta ristiriitaisuutta elämääni. Omat arvoni sekä tarpeeni turvan kokemuksesta eivät ole kohdanneet todellisuuden kanssa. Kuilun tiedostaminen on motivoinut minua etsimään keinoja ja harjoittelemaan taitoja, joiden avulla olen kyennyt lisäämään turvan tuntua elämääni ja tällä tavoin vaikuttamaan pitkällä aikavälillä hyvinvointiini.

'

Pohtiessani turvallisuutta tarpeena, pohdin samalla myös pelkoja. Minulla on traumatausta, ja elämäni on ollut monin tavoin kuormittavaa ja vaativaa lapsuudesta lähtien. Maailma on ollut minulle turvaton ja pelottava paikka, ja ajatuskehäni ovat sen mukaisia. Löydänkin itseni edelleen usein pelkäämästä. Pelot ja elämän kietoutuminen niiden ympärille ylläpitävät ja lisäävät turvattomuuden kokemuksiani. Turvattomuus puolestaan lisää pelkoa ja surua sekä voi laukaista ’taistele-pakene-jähmety’ -reaktion elimistössä hyvinkin herkästi. Noidankehää on ollut hyvin vaikeaa muuttaa – mutta se ei ole mahdotonta.

Koska pelot ja turvattomuus ovat niin syvä osa minua, on näiden hyväksyminen osaksi elämääni myös ollut ensiarvoisen tärkeää. Hyväksyminen on vaatinut ymmärrystä sekä myötätuntoa. Sen ymmärtämistä, miksi koen, kuten koen. Ymmärrys on lisännyt armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan ja siten auttanut minua huolehtimaan itsestäni paremmin.

Turvattomuutta elämässäni aiheuttavat yksinjäämisen ja hylätyksi tulemisen pelot. Kokemukset siitä, etten kuulu joukkoon. Ulkopuolisuuden tunne – se, ettei minulla ole omaa laumaa. Toisaalta sosiaalisten tilanteiden pelot. Riittämättömyys ja häpeä – ydinuskomus siitä, etten riitä sellaisena kuin olen. Traumataustani, sairauteni, taloudellinen turvattomuus ja työkyvyttömyys. Toisinaan on myös tehtävä asioita, jotka eivät tue turvallisuuden kokemustani juuri sillä hetkellä, mutta ovat kuitenkin pidemmällä aikavälillä välttämättömiä esim. terveyteni kannalta

Ajattelen, että käsiteltäessä turvallisuutta on tärkeää tiedostaa sisäisen turvallisuuden kokemuksen esteet. Mitkä asiat heikentävät ja estävät turvallisuuden kokemusta? Kun nämä esteet tiedostaa kirkkaasti, on helpompi vaikuttaa turvallisuutta lisäävästi ja tehdä sitä edistäviä tekoja.

Miten sitten vahvistaa turvallisuuden kokemusta? Miten pitää itsensä turvassa, kun ympärillä kuohuu ja kun oma sisäinen maailma kuohuu mukana? Haluan jakaa itselleni merkityksellisimpiä ja toimivimpia keinoja teille Moniääninen-lehden lukijoille. Sellaisia keinoja, joita pystyn harjoittelemaan ja käyttämään itsenäisesti. Toivoen, että niistä voisi olla apua ja ne voisivat lisätä toivoa sen suhteen, että turvan kokemusta on mahdollista vahvistaa. Pidän olennaisen tärkeänä itselle parhaiten toimivien tapojen etsimistä ja näiden sopivien keinojen säännöllistä käyttämistä.

 

Turvapaikka

Käydessäni aikanaan terapiassa tärkeä tehtävä oli oman mielikuvaturvapaikan kehittäminen. Tämä turvapaikka on sellainen, jonne voin hakeutua tarpeen vaatiessa. Se on aina mukanani. Minun turvapaikkani on tällä hetkellä pesä metsän siimeksessä. Pienessä pesässä olen suojassa. Mikään ei voi minua siellä vahingoittaa. Siellä voin kerätä voimia, levätä ja elpyä. Voin myös halutessani tuoda mielessäni sinne vieraita. Silloin turvapaikassa yhdistyvät paikan turvallisuus ja vieraani tuoma turva. Olen onnistunut rauhoittamaan itseni turvapaikan avulla jopa äärimmäisen paniikin vallitessa.

 

Metaforan hyödyntäminen

Kun elämässä ja mielessä kuohuu, ajattelen usein vanhoja käppyrämäntyjä – niihin samaistuen. Kuvittelen olevani tuollainen mänty myrskyn keskellä pienellä luodolla. Myrsky voi riepotella mäntyä. Se voi tiputtaa neulasia – ja oksiakin. Kuitenkin se pysyy pystyssä ja vakaana ottaa myrskyt vastaan. Se voi taipua, mutta sen vahvat juuret, jotka ovat pureutuneet ikivanhaan kallioon, auttavat sitä selviytymään – pysymään pystyssä. Kun näen tällaisia mäntyjä luonnossa liikkuessani, vahvistan mielikuvaani. Usein myös halailen näitä vakaita puita, imien niistä voimaa ja rauhaa itseeni. Tällä tavoin voin vakauttaa omaa sisäistä maailmaani.

 

Luonto

Luonnossa olen turvassa. Se on minun kotini. Vietän luonnossa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Luonnossa koen voivani olla juuri sellainen kuin olen. Siellä riitän ja koen olevani syvä osa ympäröivää maailmaa. Luonnossa kaikki asiat saavat oikeanlaiset mittasuhteet. Siellä voin itkeä, huutaa, iloita ja tuntea syvää kiitollisuutta. Luonnossa elän hetkessä. Olen läsnä elämälle sellaisena kuin se on – en sellaisena kuin mieleni pahimmillaan kertoo sen olevan.

 

Aikuinen minä

Sain muutama vuosi sitten terapeutiltani lahjaksi pienen nuken. Se on Pikku-Lotta. En oikein ole aiemmin elämässäni osannut olla lempeä ja myötätuntoinen itseäni kohtaan. En ole myöskään osannut lisätä omaa turvan kokemustani. Olen vuosien aikana ymmärtänyt, että lapsiosa minussa on se, joka usein kokee pelkoa ja turvattomuutta. Aikuinen minä on se puoli, joka voi lisätä turvan kokemusta. Tyynnyttää ja rauhoittaa hädissään olevaa osaa minussa. Edelleen minun on usein vaikea havaita ne hetket, jolloin Pikku-Lotta kaipaa hellää hoivaa ja suojaa. Harjoittelen tätä hoivan tarjoamista usein. Ja mitä enemmän harjoittelen, sitä helpommaksi hoivan antaminen tulee.

 

Menetelmät

Olen harjoitellut tietoista, hyväksyvää läsnäoloa (mindfulnessia) noin 10 vuoden ajan kursseilla ja itsenäisesti. Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT:iin) tutustuin kirjallisuuden sekä YouTube-videoiden avulla reilu vuosi sitten, kun avioliittoni kariutui. HOTin ansiosta olen tiedostanut kirkkaammin arvoni sekä ymmärtänyt, miksi koen niin voimakasta turvattomuutta, tuskaa ja kärsimystä. Elämän ollessa liian kaukana arvojen ja syvien tarpeiden mukaisesta elämästä muodostuu kuilu. Mitä syvempi tämä kuilu on, sitä voimakkaampia vaikeita tunteita koen. Kun tiedostan tämän kuilun ja siitä aiheutuvat vaikeat kokemukset, minun on helpompi toimia arvojeni mukaista ja merkityksellistä elämää edistävällä tavalla.

 

Tuskallisten ja epämiellyttävien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn mindfulnessin harjoittelu soveltuu erinomaisesti. Tietoisuustaidot auttavat keskittämään huomion nykyhetkeen, ja säännöllisesti harjoiteltuna hyväksyvä ja salliva suhtautuminen vahvistuu. Olen oppinut paremmin ottamaan ajatukset ajatuksina ja tunteet tunteina. Samalla muistaen, että olen paljon enemmän kuin ne. Ajatukset ja tunteet itsessään eivät voi vahingoittaa minua. Tietoisuustaitojen avulla kykenen paremmin havainnoimaan kokemusmaailmaani ja sitä, milloin vaikeisiin ajatuksiin ja tunteisiin uskominen ja samaistuminen lisää turvattomuutta, pelkoa ja kärsimystä. Pystyn etäännyttämään itseäni kokemuksistani ja katselemaan itseäni ikään kuin ulkoapäin. Tähän kykeneminen on vaatinut vuosien säännöllistä harjoittelua. Näiden taitojen avulla olen pystynyt selviytymään sellaisesta kauhusta ja paniikista, joka olisi aiemmin saattanut johtaa henkeäni uhkaaviin tilanteisiin.

 

Rakastavan asenteen omaksuminen ja vahvistaminen niin itseäni kuin ympäröivää maailmaa kohtaan on auttanut minua muistamaan, että olen syvä osa maailmaa. Seuraavien lauseiden toistaminen – alkuun itselle minä-muodossa ja lopuksi laajentaen koskemaan kaikkea elollista - on lisännyt omaa turvallisuuden tunnettani ja levollisuutta silloin, kun koen oloni turvattomaksi. Muistan, etten ole ainoa, joka kokee näin. Vaikeat kokemukset ovat osa kaikkien ihmisten elämää.   

 

Toivon saavani elää turvassa, vapaana kärsimyksestä.

Toivon saavani elää onnellisena, terveenä ja hyvinvoivana.

Toivon saavani elää rauhassa.



Teksti ja kuva: Lotta Kulola

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?