Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Itsemyötätunto ja hyvinvointi

Lisätty 15.01.2020

Hyvinvointimme koostuu monesta osatekijästä. Rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen pohjalta voimme hyvin, kun meidän keskeiset inhimilliset tarpeemme ovat tyydyttyneitä. Tarvitsemme monia asioita kuten ravintoa, lepoa, fyysistä ja henkistä turvaa, sisäistä tasapainoa, huolenpitoa ja välittämistä. Lisäksi kaipaamme nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista sekä merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Kaikki nämä tai muutkaan tarpeemme eivät välttämättä tyydyty koko ajan. Siitä huolimatta saatamme voida kohtalaisen hyvin. Pidemmällä tähtäyksellä on kuitenkin todennäköistä, että alamme kokea kipeitä tunteita ja jopa henkistä kärsimystä, jos keskeiset tarpeemme eivät tyydyty.

Tällaisissa tilanteissa kaipaamme myötätuntoa, eli sitä, että joku kuuntelee meitä hyväksyvästi. Toivomme kenties myös, että kuuntelijamme pyrkii aidosti ymmärtämään, miltä meistä tuntuu, mitä koemme ja mitä kaipaamme. Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus perustuu ajatukseen siitä, että meillä kaikilla on lähtökohtaisesti luontainen kyky olla myötätuntoisia. Joskus vaan on niin, että olemme kasvaneet ympäristössä, joka ei ole tukenut myötätuntotaitojemme kehittymistä. Mitä ymmärtäväisempiä ja lempeämpiä aikuisia elämänpiiriimme lapsuudessa on kuulunut, sitä todennäköisempää on, että myötätuntoisuutemme kukoistaa. Myötätuntotaitoja voi kuitenkin aina kehittää – mukaan lukien itsemyötätuntoa eli arvostavaa ja hyväksyvää suhtautumista itseemme.

Saattaa olla niin, että suhtaudut jo myötätuntoisesti läheisiisi ja jopa tuntemattomiin ihmisiin. Kenties vietät aikaa ystäviesi kanssa tehden mukavia asioita, kuuntelet toisia tarkkaavaisesti, kysyt miltä muista tuntuu tai tarjoat heille apuasi tai tukeasi. Nämä kaikki ovat osa myötäelävää toisten ihmisten kohtaamista.

Itsemyötätunto on tietoista läsnäoloa omalle itsellemme. Se on sen ymmärtämistä, että me kaikki koemme ajoittain epämiellyttäviä tunteita ja jopa kärsimystä. Se on lempeää suhtautumista itseemme – varsinkin silloin, kun koemme kipeitä tunteita. Itsemyötätunto on erityisesti sitä, että kuuntelet itseäsi ja kysyt itseltäsi, miltä sinusta tuntuu, mitä kaipaat ja miten voisit auttaa itseäsi (tai pyytää apua muilta), jotta hyvinvointisi kohentuisi.

Vanhan suomalaisen iskelmäkappaleen kertosäe kuuluu: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeä.” [Veikko Lavi, 1976] Myötäelävä suhde omaan itseemme on sitä, että koemme itsemme laulun arvoiseksi. Se on tapa arvioida itseämme, tekojamme, tarpeitamme ja olosuhteitamme sellaisella tavalla, joka johtaa meidät tekemään hyvinvointiamme tukevia valintoja.

Myötätuntoisemman suhteen kehittäminen omaan itseen saattaa alkaa esimerkiksi tällä tavalla: Kun seuraavan kerran koet epämiellyttäviä tunteita, henkistä kipua tai kärsimystä, kysy itseltäsi: ”Mitä minä kaipaan?” tai ”Mitä sellaista tarvitsen elämässäni, jota nyt en saa?” Se voi olla esimerkiksi huomioiduksi tulemista, huolenpitoa tai merkityksellisyyttä – tai vaikkapa toivoa, henkistä turvaa tai rauhaa. Kun saat kiinni siitä, mitä toivot itsellesi, seuraava kysymys on: ”Kuinka voin saada sitä itselleni?” Tämä kysymys saa meidät muuttumaan passiivisesta ”kärsijästä” (joka saattaa ajatella ”Mikä minussa on vikana?”) aktiiviseksi toimijaksi, jolle on mahdollista toiminnan kautta muuttaa omaa tilannettaan. Tällainen suhtautumistavan muutos on avain oman hyvinvointimme kohentamiseen.

Harjoitellessamme itsemyötätuntoa opimme myös tunnistamaan mahdollisen itseemme kohdistuvan tuomitsevan puheen. Tässä yhteydessä huomio siirretään tuomitsevan minä-puheen taustalla oleviin tarpeisiin eli siihen, mikä meille todella on tärkeää – juuri nyt tai elämässä yleensä. Itsemyötätunto-tilassa toimimme ilon ohjaamina ja rakkaudesta itseämme kohtaan – emme siksi, että meidän pitäisi tai olisi pakko tehdä jotakin.

Itsemyötätunto on aitoa ja rehellistä omaan itseemme kurkistamista ja siellä näkemänsä hyväksymistä. Se on ystävyyssuhteen luomista ja vaalimista itsemme kanssa, oman ainutlaatuisuutemme ymmärtämistä sekä keskittymistä hyvyytemme. Jotta voisimme nähdä muiden ihmisten ainutlaatuisuuden ja suhtautua myötätuntoisesti heihin, on tärkeää, että arvostamme ensin itseämme ja olemme myötätuntoisia itseämme kohtaan – jopa sellaisissa tilanteissa, joissa kadumme tekemisiämme. Se on mahdollista, jos alamme nähdä kaiken toimintamme pyrkimyksenä täyttää omia tarpeitamme ja toteuttaa maailmassa asioita, joita arvostamme.

Itsemyötätunto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että emme olisi kiinnostuneita toisten tarpeista tai huomioisi niitä. Päinvastoin! Itsemyötätuntoisuuteen sisältyy periaate, että sekä minun että muiden tarpeet ovat yhtä tärkeitä. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää tämä lähtökohta ja toimia joka tilanteessa sen mukaisesti. Me voimme aidosti voida hyvin vain, jos huomioimme muiden tarpeet samalla, kun pyrimme tyydyttämään omia tarpeitamme. Jos pyrimme saamaan itsellemme jotakin meille tärkeää toisten kustannuksella, molemmat osapuolet ’häviävät’. Aina kun joku myöntyy ja tekee jotakin meidän hyväksemme vastoin omaa tahtoaan, hänen hyväntahtoisuutensa meitä kohtaan vähenee. Jos sama tilanne toistuu useamman kerran, on todennäköistä, että kyseinen henkilö ei enää halua olla tekemisissä meidän kanssamme tai alkaa vältellä meitä.

Olemme kaikki vastuussa omien tarpeidemme tunnistamisesta ja tyydyttämisestä. Kuitenkin niin, että kaikki pyrkimyksemme tyydyttää omia tarpeitamme ottavat huomioon toimintamme vaikutukset toisiin ihmisiin. Kun kohtaamme itsemme myötätuntoisesti tästä näkemyksestä käsin, voimme oppia tekemään muille aitoja pyyntöjä. Aito pyyntö on sellainen, johon olemme yhtä valmiita kuulemaan vastaukseksi ’ei’ kuin ’kyllä’. Toista ihmistä tukeaksemme voimme sanoa hänelle ennen pyynnön esittämistä: ”Toivon, että vastaat ’kyllä’ vain, jos sinusta todella tuntuu siltä.”

Ei-vastauksen kuuleminen saattaa herättää meissä esim. pettymyksen tunteita. Tällainen tilanne on oiva mahdollisuus harjoittaa itsemyötätuntoa. Kun olemme ottaneet hieman aikaa itsellemme ja suhtautuneet lempeästi pettymyksen tunteisiin, tällaisilla tunteilla on tapana haihtua. Silloin olemme valmiita suuntaamaan huomiomme ei-vastauksen antajaan ja kohtaamaan hänet myötätuntoisesti. Nimittäin, kun toinen vastaa johonkin pyyntöömme ’ei!’, hän tekee sen edistääkseen omaa hyvinvointiaan eli sanoo ’kyllä’ jollekin toiselle, itselleen tärkeälle asialle. Ihan niin kuin mekin.

Kun miellämme omat ja muiden tarpeet yhtä tärkeiksi, meissä herää luonnollinen halu auttaa ja tukea muita ihmisiä silloin, kun omat voimavarat siihen riittävät. Joskus arvokkain apu toiselle saattaa olla hänen tukemisensa siinä, että hän itse tunnistaa omia tarpeitaan. Sen lisäksi hänen kanssaan voi käydä avointa vuoropuhelua siitä, miten ainakin osa hänen tarpeistaan ja omista tarpeistani voisi tulla samanaikaisesti tyydytetyksi eri tilanteissa. Parhaimmillaan tällaista kahden ihmisen välistä vuoropuhelua käydään ilosta käsin, ilman minkäänlaista velvollisuutta tai pakkoa – molempien hyvinvoinnin edistämiseksi. 


Teksti: Anna Grant, RMV asiantuntija ja kouluttaja (Ph.D.)

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?