Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kuinka ihmisyhteys mahdollistuu?

Lisätty 15.01.2020

Aito ihmisyhteyden kokemus – se, että tulemme arvostavasti ja myötätuntoisesti kohdatuksi – on kenties arvokkain lahja, jonka ihminen voi toiselle antaa. Tällaisissa kohtaamisissa koemme tulevamme kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin olemme –sekä kenties myös ymmärretyksi sen suhteen, mikä meille on tärkeää. Kun meillä on taito ja halu olla läsnä toiselle ihmiselle koko olemuksellamme, myötätunnon energiasta käsin, koemme samalla saavamme jotakin arvokasta sitä kautta, että annamme toiselle. Olemme tällöin tukeneet toista ihmistä saamaan syvemmän yhteyden itseensä - ja ehkä myös ilmaisemaan tarpeensa, toiveensa tai vaikka sen, minkälaista tukea hän arvostaisi.

Nonviolent Communication (NVC) perustuu humanistiseen psykologiaan, väkivallattomuuden etiikkaan sekä tarvekeskeiseen ihmiskäsitykseen. Se tarjoaa sellaisia ajattelun välineitä ja toimintatapoja, joiden avulla yllä kuvatut ihmisyhteyden kokemukset mahdollistuvat. ’Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus’ (eli NVC suomen kielelle luontevimmin käännettynä) opettaa taitoja kohdata itsemme ja toinen toisemme sekä olla vuorovaikutuksessa keskenämme tavoilla, jotka rikastuttavat kaikkien osapuolten elämää.

Rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen (tästä eteenpäin lyhenteenä RMV) on kehittänyt yhdysvaltalainen psykologian tohtori Marshall B. Rosenberg (1934-2015). Hän toimi psykoterapeuttina sekä sovittelijana monissa maailman eri kriisipesäkkeissä. Hän kirjoitti useita teoksia ja opetti RMV:ta yhteensä 85 eri maassa. Rosenberg opiskeli ja työskenteli psykoterapian merkittävänä kehittäjänä tunnetun psykologian tohtori Carl Rodgers’n alaisuudessa. Rodgers teki tiivistä yhteistyötä psykologian tohtori Abraham Maslow’n kanssa, ja yhdessä he loivat humanistisen psykologian tutkimussuunnan. Maslow tunnetaan myös tarvehierarkiateorian kehittäjänä. RMV sisältää vaikutteita myös heiltä.

RMV:n keskiössä ovat läsnäolo ja myötätunto suhteessa itseemme ja muihin. Koska voimme antaa itsestämme muille vain sitä, mitä meillä jo on, itsemyötätuntotaitojen kehittäminen on edellytys toisen ihmisen myötäelävään ja arvostavaan kohtaamiseen. RMV:n opiskelu on tästä syystä tarkoituksenmukaista aloittaa myötätuntoisen minä-suhteen kehittämisestä. Itsemyötätunnon ja toisten myötäelävän kohtaamisen taitojen lisäksi RMV:n opiskelu tukee selkeän ja ytimekkään itseilmaisun kehittymistä.

RMV:ssa kiinnitetään huomiota sellaisiin ajattelu- ja toimintatapoihin, jotka estävät myötätuntoista suhtautumista itseemme ja muihin. Suurin osa ihmisistä on sisäistänyt tällaisia tapoja ajatella ja toimia sosiaalistumisen kautta, jolloin ne - useinkin huomaamattamme - ohjaavat suhtautumista itseemme ja toisiin. Tämä ilmenee taipumuksena mm. luokitella, tuomita, syyttää, leimata ja arvostella itseämme ja/tai muita.

RMV antaa uusia ajattelun välineitä, joiden pohjalta voimme muuttaa suhtautumistamme sekä nähdä itsemme ja muut ainutkertaisina olentoina, jotka ovat vastuussa omista ajatuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan. RMV:n mukaan ihmisillä on luontainen kyky suhtautua myötäelävästi itseen ja kanssaihmisiin. Kaikilla ihmisillä on kyky kasvaa ja kehittyä. He myös pyrkivät toteuttamaan unelmiaan, silloin kun heidän voimavaransa siihen riittävät ja/tai he saavat asianmukaista tukea.

RMV:n tarvekeskeinen ihmiskäsitys voidaan kiteyttää seuraavasti:

- Kaikki ihmiset jakavat samat inhimilliset tarpeet.

- Kaikki ihmisten toiminta on pyrkimystä tyydyttää erilaisia tarpeita tai toteuttaa heille keskeisiä arvoja.

- Kun ihmiset huomioivat muiden tarpeita yhtä lailla kuin omiaan, kaikkien ihmisten tarpeiden rauhanomainen tyydyttäminen mahdollistuu molemminpuolisten, rakentavien vuorovaikutussuhteiden avulla.

Niissä vuorovaikutustilanteissa, joissa koemme kipeitä tunteita, RMV ohjaa meitä kysymään: Mitä minä tarvitsen tai kaipaan tässä tilanteessa tai ihmissuhteessa? Tämä kysymys ohjaa meitä tarkastelemaan uteliaina omia inhimillisiä tarpeitamme ja arvojamme. Kaipaammeko kenties kuulluksi tulemista, ymmärrystä, tukea, rauhaa tai arvostusta? Kun tavoitamme itsessämme yhden tai useamman tarpeen tai arvon, joka ei tällä hetkellä ole tyydyttynyt, voimme esittää pyyntöjä itsellemme ja muille.

RMV sisältää konkreettisia välineitä ajatteluun, itsetutkiskeluun, toisten kohtaamiseen ja itseilmaisuun. Näitä välineitä ovat havainnot, tunteet, tarpeet ja pyynnöt. Tärkeää on erityisesti sen ymmärtäminen, kuinka nämä eroavat tulkinnoista, ajattelusta, toiminnasta ja vaatimuksista.

RMV kannustaa meitä keskittymään sen tunnistamiseen ja ilmaisemiseen, mitä kunakin hetkenä havaitsemme eli näemme, kuulemme tai tunnemme tuntoaistimme avulla. Ihmisten todellisuudet voivat kohdata ja yhteisymmärryksen syntyminen mahdollistuu, kun ilmaisemme toisillemme asioita ja tapahtumia havaintojen pohjalta. Sen sijaan tulkinnat ovat kunkin ihmisen yksityistä, mielen sisäistä ajatuksenjuoksua.

RMV kannustaa meitä myös kehittämään kykyä tunnistaa ja nimetä niitä moninaisia tunteita, joita ihmisten on mahdollista tuntea. Aito tunneilmaisu eroaa ajattelusta siinä, että tunteita aistitaan - usein kehollisesti - kun taas ajatukset syntyvät tietoisen aivotoiminnan pohjalta. Tunteiden aistiminen on keskeinen inhimillinen taito. Tunteet antavat meille viestejä siitä, mikä meille on  tärkeää eri tilanteissa tai elämässä yleensä. Tunnetaidot ovat näin ollen keskeisiä hyvinvoinnin mahdollistajia.

RMV:n ytimessä ovat yleisinhimilliset tarpeet ja syvän tason arvot, jotka ovat kaiken toimintamme taustalla. Ne kertovat, mikä meille on todella tärkeää. Kaikki ihmiset kulttuuritaustastaan riippumatta jakavat nämä samat tarpeet; esim. lepo, henkinen turva, tuki, kunnioitus, toivo ja yhteenkuuluvuus. Ihmisten välinen yhteys voidaan saavuttaa ilmaisemalla omat tarpeemme ja kuulemalla toisten tarpeet - siinäkin tapauksessa, että kokisimme ristiriitaa tarpeiden tyydyttämiseen tähtäävän toiminnan tasolla.

Kun tiedämme, mikä lisäisi hyvinvointiamme (esim. lepo, toivon herääminen tai tuen saaminen haasteellisessa tilanteessa), voimme esittää toisille pyyntöjä. Pyynnöt sisältävät konkreettisia ehdotuksia siitä, mitä toivoisimme toisen olevan valmis tarjoamaan meille, jotta jokin tietty tarpeemme tyydyttyisi. Pyyntö eroaa vaatimuksesta erityisesti siinä, että olemme valmiita hyväksymään myös kieltävän vastauksen eli kuulemaan ’EI’:n.

Havaintojen, tunteiden, tarpeiden ja pyyntöjen ilmaiseminen toisille on kuitenkin vain väline. Väline toimii vain, jos kykenemme aitoon, syvälliseen myötäelämiseen. Todellinen rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus on ennen kaikkea lämmintä ja välittävää läsnäoloa sekä itselle että toiselle, samanaikaisesti.

 

Teksti: Anna Grant, NVC asiantuntija ja kouluttaja (Ph.D.)

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?