Olen kolmekymppinen nainen. Lapsuuteni oli traumaattinen, vaikka vanhempani rakastivat minua. Perheemme oli taloudellisten haasteiden ja epävarmuuden äärellä. Äitini oli vakavasti masentunut. Isäni teki useampaa työtä, jonka takia hänen läsnäolonsa arjessa oli vähäistä.
Raskaimmat kokemukseni liittyivät paitsi äidin masennukseen, myös naapurissa asuvan miehen tekemään hyväksikäyttöön. Minussa oli paljon vihaa, joka purkautui lähisuhteissa verbaalisesti ja henkisenä väkivaltana. Muuttaessani toiselle paikkakunnalle olin katkaissut välini perheeseeni.
Muutin nuorena yhteen erään miehen kanssa. Koin, että parisuhde oli yritys rakentaa turvallista arkea ja perhettä jonkun kanssa. Parisuhde ei ollut kuitenkaan onnellinen ja käytin paljon alkoholia. Yhtenä päivänä entinen mieheni sanoi jotain, joka laukaisi hyväksikäytön aiheuttamat kokemukset sisälläni voimallisemmin kuin aiemmin. Hänen poistuttuaan huoneesta aloin kuulemaan ääniä.
Minulla on uskonnollinen tausta. Selitin äänet demoneina, jotka yrittivät sekoittaa suhdettani Jumalaan, itseeni ja toisiin. Rukoilin ja paastosin, että äänet vaimenisivat ja lopettaisivat häiritsemästä arkeani. Koin suurta stressiä, enkä jakanut kokemuksiani kuin vasta aloittaessani ensimmäisen terapiasuhteen, jossa aloin pikkuhiljaa ymmärtämään myötätunnon merkityksen. Ensimmäiseen terapiaan minut ohjasi äitini, joka oli syvästi huolissaan henkisestä hyvinvoinnistani.
Tällä hetkellä olen käynyt kaksi useamman vuoden terapiajaksoa. Sairastan traumaperäistä stressihäiriötä, johon kuuluu myös dissosiaatiota. Myötätunnon ymmärtäminen itseäni kohtaan on auttanut minua arjessa selviytymisessä. Myös se, että jaoin terapiatuntemuksiani muutamalle luotettaville ystävälle kirjallisesti, on tuonut minulle kokemuksen kohdatuksi tulemisesta, joka on lisännyt entisestään myötätuntoa.
En ole paljon ollut työelämässä, mutta olen pystynyt opiskelemaan ja menestymään erilaisissa harrastuksissa. Tälläkin hetkellä opiskelen korkeakoulussa ja toivon voivani vielä rakentaa uraa. Minulla on nyt onnellinen ja vakaa avioliitto, joka on tuonut osaltaan turvaa arkeen. Välit perheeseeni ovat parantuneet. Lapsuudenperhe, aviomies ja ystävät ovat olleet minulle merkittävä tuki. Opettelen elämään myötätuntoisesti yhdessä äänien kanssa.
– Rauha
Julkaistu Moniääninen-lehdessä 4/2019.