Moniääniset-podcast 1. jakso julkaistu

Ensimmäinen jakso on katsottavissa YouTube-kanavallamme täältä.

1. jakso: ”Vaihdoin äänet eläviin ihmisiin!” Vieraana Mervi Juuri.
Mervi Juuri kertoo äänien kuulemisestaan. 90-luvulla hän oli huonossa kunnossa ja yksin. Äänet valtasivat hänen elämänsä. Ääniä oli monenlaisia ja niiden lisäksi Mervi koki myös mm. näkyjä. Hengellinen matka auttoi häntä löytämään suunnan elämäänsä ja myös liikunta on antanut voimia. Ryhmätoimintaan osallistuminen etenkin mielenterveysyhdistyksissä on myös ollut merkittävä apu toipumisessa ja tuonut mukanaan monia ystäviä. Nykypäivänä äänillä on edelleen paikkansa Mervin elämässä, mutta nyt hän nauttii elämästään ja tekemistään asioista ja voi hyvin.

Moniääniset-podcastissa sukellamme äänien kuulemisen maailmaan. Podcast käsittelee moninaisia mielen sisäisiin ääniin liittyviä aiheita ja esittelee mielenkiintoisia ääniä kuulevia henkilöitä – heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan äänien kuulemisesta.

Videoon ei tällä hetkellä ole saatavilla tekstitystä, jonka vuoksi 1. jakso löytyy tästä alta myös tekstimuodossa.

Moniääniset podcast, 1. jakso: ”Vaihdoin äänet eläviin ihmisiin” – vieraana Mervi Juuri

Haastattelija: Annika Roihujuuri
Vierailija: Mervi Juuri

”Mä opin äänistä niin, että kun kuulet paljon ääniä, niin vastaisku niille äänille on se, että oletkin elävien ihmisten kanssa ja juttelet elävien ihmisten kanssa. Äänet usein yrittävät eristää ihmistä niin, että se olisi vain niiden äänten kanssa koko ajan.”

Tervetuloa Moniäänisten uuteen podcastiin, jossa käsitellään äänien kuulemiseen liittyviä aiheita. Tänään meillä on vieraana Mervi Juuri, tervetuloa.

– Kiitos, kiitos kun saan olla tässä haastattelussa.

Hienoa, kun saatiin sinut tänne. Olen Annika Roihujuuri ja haastattelen Merviä. Mervi on luvannut avata elämäänsä ja kokemuksiansa vuosien varrelta, siitä minkälaista on ollut elää äänien kanssa. Ja muutenkin, minkälaisia vaiheita hänellä on ollut. Mervi on tukenut satoja ihmisiä, joilla on ollut haasteita äänten kanssa. Uskon, että siitä kaikesta tiedosta, osaamisesta ja kokemuksesta saadaan antia kyllä tänään tähän podcastiin.

– Ja olen pitänyt noin 15 vuotta ääniä kuulevien keskusteluryhmiä, ja sitä kautta tulee niin paljon heitä, joita olen saanut tukea.

Aivan, eli vertaistuki…

 – Olen ollut myös Moniäänisten hallituksessa vuosia, jossakin vaiheessa myös puheenjohtaja, nyt vain hallituksen jäsen. Olen tunnettu ihminen täällä Moniäänisten ympäristöissä.

Ja julkisuudessakin olet ollut jonkun verran, joissakin lehtijutuissakin ja muualla ollut esillä tämän aiheen kanssa.

– Juu, kyllä.

Okei, jos lähdetään miettimään sitten historiaa taaksepäin, niin miten matkasi äänien kanssa on alkanut? Millainen se tilanne oli, miten äänet alkoivat?

– Yleisesti äänten alkamisen takana voi olla kriisi tai vaikea asia, jota ei pysty käsittelemään. Omat ääneni alkoivat parikymppisenä. Olin päässyt jossakin vaiheessa lukiosta läpi, ja tuli sellainen tilanne, jossa tulin rakkaudessa hyljätyksi ja jäin kokemaan sellaisia rakkauden tunteita yksin. Siinä yhteydessä tuli paljon ääniä, kuin olisi satoja vihaisia ihmisiä, jotka huutavat jossain tajuntaani tai mieleeni pahasti tai rumasti. Se oli se alkutilanne. Myös tunteet menivät vuoristorataa. Koin myös, että minut oli nöyryytetty – niskaan asti nöyryytetty. Se oli aika kaaosta se alkutilanne. Mutta se, mikä varsinaisesti laukaisi ne äänet niin voimakkaasti, oli se, että tulin aika julmalla tavalla hyljätyksi rakkaudessa.

Miten tämä vaikutti elämääsi? Miten elit tässä tilanteessa, kun ääniä alkoi tulla ja ne jäivät, eivätkä lähteneetkään pois? Kuulit niitä ilmeisesti paljon ja jatkuvasti päivän mittaan?

– Alkuvaiheessa elämäni kapeni niin pieneksi, että elämä oli melkein sellaista, että makasi sängyllä, kävi wc:ssä, siihen aikaan poltin tupakkaa, ja saatoin joskus katsoa telkkaria. Jäin niiden äänten kanssa kovin yksinäiseksi, minulla ei ollut ihmissuhteita. Oli vain ne äänet, joiden kanssa olla. Muistan siitä sen, että ”heitin huulta”, eli vitsailin ja nauroin niiden äänien kanssa. Moni varmaan olisi kuvitellut, että se käyttää huumeita tai jotakin sellaista, mutta minulla ei ole takana huumekokeiluja. Se alkuaika oli tosiaan aika kaaosta – olin hyvin yksinäinen ja minulla oli satoja niitä ääniä. Se oli hyvin pientä rinkiä, mitä kiersin.

Äänten kuulemiseeni liittyy myös tämä tuttu masennus siihen päälle, ja minulla ei ollut siihen aikaan sellaista elämänhalua tai haavetta elämästä tai asioista. Minulla ei ollut toivoa elämässä, ja siihen tuli itsemurhayrityksiäkin siihen kaikkeen. Ja jos tutustuin joihinkin ihmisiin, niin ne ihmiset eivät olleet kauhean ystävällisiä. Ja jos joskus jouduin tai pääsin – miten sen ihminen haluaa ajatella – mielisairaalaan, niin sielläkin tuntui, ettei saanutkaan apua, vaan tuntui kuin olisi vielä lisää lyötyä lyöty alaspäin. Se oli vaikeaa aikaa. Tämä oli 90-lukua, milloin tämä kaikki tapahtui.

Jäin jotenkin roikkumaan siinä rakkaudessa kiinni. Näin myös näkyjä; kaikenlaisia, matkustin avaruudessa ja näin Tuonelan henkiolentoja, ja vetten alla oli jotain syvyyden olentoja, ja kaikenlaista tällaista. Ja niitä, kun mietin, jos ajattelee, että olen kuullut ääniä, nähnyt näkyjä, minulla on ollut voimakkaita tunteita – niitä kun mietin, niin ne ajat ovat olleet todella vaikeita ja olen kärsinyt paljon.

Eli oli aika pitkä aika, kun olit todella yksin ja monet ongelmat yhdistyivät siihen ja kasautuivat. Ja äänet vain jylläsivät mielessäsi.

 – Mutta sisältä olen aina ollut kunnon tyttö. Kaikista näistä äänistä, näyistä ja tunteista huolimatta, yritin vielä päästä opiskelemaan jonnekin ja tehdä töitä. Pääsinkin jonnekin opiskelemaan, mutta kun olin niin ns. sairas, tai huonossa kunnossa, niin en pystynyt keskittyä opiskeluun. Tai sitten pääsin jonnekin halpapalkkaisiin töihin, niin ehkä kuukauden juuri jaksoin sinnitellä siellä, mutta sitten siitä ei tullut mitään. Loppujen lopuksi sitten olin ensin sairaspäivärahalla, sitten kolme vuotta kuntoutustuella ja sitten minulle annettiin sellainen kaavake, millä yritettiin saada eläkettä minulle. Olin niin huonossa kunnossa, että kun sain sen lomakkeen, kirjotin siihen tikkukirjaimilla: ”En pysty säännöllisyyteen. Kuulen ääniä.” Ja sain toistaiseksi voimassa olevan eläkkeen silloin.

Siihen aikaan minun olisi pitänyt pystyä siihen, että olisin opiskellut hyvään ammattiin, ja että olisin perustanut perheen. Mutta kaikki ne nuoruusvuodet olen kärsinyt. Olen kärsinyt äänistä, näyistä ja tunteista. Eikä minulla ollut sitä tulevaisuuden näkymää, mitä varten ponnistaa enää elämässä eteenpäin. Mutta asiat ovat muuttuneet.

Eli aika paljonkin on täytynyt tapahtua, kun nyt olet tässä – ja miten tunnen ja tiedän sinua, verrattuna tuohon tilanteeseen, missä olet ollut. Ja herää kysymys, mitä siinä on tapahtunut, mikä sinua on auttanut, miten olet noussut sieltä tosi syvästä kuilusta tähän päivään?

– Joo, tuo on hyvä kysymys. Minulla on ollut jo lapsuudesta asti sellainen ajatus, olen uskovainen ja uskon Raamattuun ja Jeesukseen. Siinä vaiheessa, kun en pystynyt työhön tai opiskeluun, pidin henkilökohtaisesti Raamattua elämässäni mukana. Luin Raamattua, vaikka olin hyvin sairas. Ja mieleeni kuului selkeä ääni: ”Tämä on kutsu Raamatun opettajaksi.” Ja vastasin sille äänelle, että ”mielelläni Raamattua opettaisin, mutta etkö näe, millaisessa kunnossa olen nyt.” Sanoin myös sen, ettei tällainen opeta toiselle ihmiselle yhtään mitään. Otin kuitenkin vakavasti sen, mitä kuulin, ja tämä oli sellainen kantava voimasysäys siihen, että okei, minulla on tehtävä tässä elämässä, ja se liittyy Raamattuun ja Raamatun opettamiseen. Perustin sellaisen Raamattupiirin, ja se pyörii tänä päivänäkin. Meitä on sellaiset kymmenen ihmistä perjantai-iltaisin koolla. En mene sen enempää siihen, mutta se että sain tällaisen kutsun tähän Raamatun opettamiseen – se oli sellainen ”voimalause” tai miksikä sitä haluaisi kuvata. Sellainen, että minulla on tehtävä tässä maailmassa.

Mielenkiintoista ja tämä tarinasi tuo esiin sitä, miten monenlaisia ne äänet voi olla; ne ovat olleet kuitenkin tosi häiritseviä, rankkoja ja vaikeita ääniä jossakin vaiheessa. Mutta sitten tulee myös tuollainen ääni, joka antaa sinulle tehtävän ja voimaa. Ja toisaalta kerroit myös aikaisemmin, että äänet olivat myös hauskoja tai nauroit niiden kanssa.

– Joo, ja vielä näistä positiivisista kokemuksista – jossain vaiheessa samoihin aikoihin, kun sain sen kutsun, niin alkoi tuolta taivaalta vain vuotamaan sellaista ikään kuin elävää vettä tai öljyä, sillä tavalla sen osaan sanoa. Ja hengellisissä piireissä puhutaan sellaisesta kuin pyhän hengen kasteesta, ja se, että olen saanut kokea tällaista pyhän hengen kastetta – joka on siis hyvä kokemus. Kun minulla oli paljon jäsenissäkin sellaista kipua, olin kuin kuuma autiomaa suunnilleen, tai jotakin sellaista, niin kun sinne kuumaan autiomaahan tulee raikasta elävää vettä, niin se vie sitä kipua pois, ja se helpottaa elämää. Ja edelleen tänä päivänäkin, minulla virtailee sellainen pyhän hengen virta, joka antaa minulle voimia elämään. Ja auttaa siinä, kun kerroin, että minulla on ollut masennusta myöskin, niin että pääsen tänä päivänäkin sängystä ylös ja jaksan tehdä monia asioita. Eli kaikki ne kokemukset, mitä minulla on ollut, ne eivät ole kaikki pahoja. Että siellä on myöskin sellaisia hyviä asioita

Eikä pelkästään ääntä, vaan myöskin tuollaista tuntemusta. Ja näkyjäkin mainitsit, eli monien aistien alueella.

– Joo. Noista näyistä haluan sen verran kertoa, että olen nähnyt kaksi tai kolme kertaa enkeleitä. Yksi enkeli oli sellainen, joka oli meidän asunnossa polvilleen rukoilemassa, sellainen tyttöenkeli. Ajattelin, että olisikohan se minun suojelusenkelini. Sitten yksi oli – jotkut tietävät Saalem-temppelin – niin siellä oli lattiasta korkealle kattoon sellainen valtava valoenkeli. Ja sitten näyissä olen nähnyt enkeleitä.

Kuulostaa siltä, että positiiviset kokemukset ovat olleet hyvinkin hengellisiä.
– Joo, kyllä.

Tämä hengellisen matkan aloittaminen on selvästikin ollut tärkeä käännekohta sinulle. Onko muita jotakin asioita, jotka haluaisit mainita, mitkä ovat tukeneet ja auttaneet?

– Joo. Ihan muita asioita, sellaisia kaikille ihmisille hyviä asioita; tykkään harrastaa liikuntaa ja käydä vesijuoksemassa tunnin verran. Ja joskus käyn kuntosalilla ja joskus käyn kävelemässä. Ja joskus jonkun ystävän kanssa käyn kävelemässä. Liikunta on tosi kivaa. Kun tunnin verran vesijuoksen sitä rataa ympäri, niin se hoitaa myöskin mun mieltä ja ajatuksia, ja tulee sellainen iloinen olo. Se fyysinen kunto vaikuttaa psyykkiseen kuntoon myöskin.

Ja sitten jos muistelen sieltä niitä alkuvuosina, mikä muu on auttanut, niin tulee nyt ensimmäiseksi mieleen sellaiset ryhmät kuin ruoanlaittolaittoryhmä ja käsityöryhmä, jotka olivat molemmat tällaisia työväenopiston ja psykiatrisen poliklinikan yhteisiä kursseja. Molemmat kestivät kolme tuntia, joka oli riittävän pitkä aika, missä pääsi syventymään johonkin kivaan, mulle aika helppoon asiaan, kolmeksi tunniksi keskittymään sellaiseen. Se flow-tila jotenkin auttoi mun mieltäni. Voisi sanoa, että sain vähän lomaa niistä äänistäni, kun keskittyi pidemmän aikaa johonkin tällaiseen. Ja sitten yhdessä syödään ja niin poispäin. Tällaiset asiat myöskin ovat auttaneet.

Ja sitten olen myös aika paljon tällainen mielenterveysyhdistysihminen. Kun on mennyt mielenterveysyhdistyksiin mukaan, vaikka nyt Moniäänisiin, niitä on muitakin yhdistyksiä, missä olen ollut mukana, niissä on kaikenlaista kivaa tekemistä, ja sieltä olen saanut ystäviäkin. Minulle henkilökohtaisesti se, että muutamassa yhdistyksessä olen saanut pitää tällaisia vertaistukiryhmiä. Tämä ryhmien ohjaaminen on ollut minulle todella antoisa asia myöskin. Olen pitänyt paljon ääniä kuulevien ihmisten keskusteluryhmiä, mutta olen pitänyt myöskin Mieli maasta -yhdistyksen masentuneille tarkoitettuja ryhmiä. Ja tällä hetkellä pidän Vuosaaren psykiatrisella poliklinikalla ryhmiä, mielenterveysryhmiä, joissa on kaikkea, mikä liittyy mielenterveyteen, keskustellaan kaikenlaisista asioista. Sellaista kaikkea.

Tuossa varmaankin tapahtui iso muutos siinä, että olit yksin, ja nyt sitten aloit olemaan ihmisten parissa siellä yhdistyksissä. Ja oli myös niitä mukavia, positiivisia kohtaamisia ihmisten kanssa.

– Joo. Mä opin äänistä niin, että kun kuulet paljon ääniä, niin vastaisku niille äänille on se, että oletkin elävien ihmisten kanssa ja juttelet elävien ihmisten kanssa. Äänet usein yrittävät eristää ihmistä niin, että se olisi vain niiden äänten kanssa kokoajan.

Kun kuulee paljon ääniä, pitää pikkusen taistella sitä yksinäisyyttä vastaan. Ja jos saan sen pikkusen voimakkaastikin sanoa – taistella vähän myöskin laiskuutta vastaan. Nyt sanon hyvin rohkeasti, mutta sanon kuitenkin, että jos on suuria kokemuksia tunne-elämässä, tai sillä tavalla, niin siihenkin tarvitset elävän ihmisen, jonka kanssa kokea ne tunteet, niin ettei jää yksinäisyyteen tuntemaan yksin tuntemaan niitä tunteita. Ei pidä vetäytyä yksinäisyyteen, vaikka olisi pahojakin haavoja saanut. Elämä on tarkoitettu sillä tavalla elettäväksi, että me ei eristäydytä yksinäisyyteen, vaan että me eletään ihmisten kanssa. Ja kyllä, mulla siinä alkuvuosina ihmiset olivat aika epäystävällisiä ja töykeitäkin mua kohtaan, mutta sitten se alkoi muuttua, sitä mukaa kun tulin parempaan kuntoon, ja niin poispäin, niin ihmissuhteet muuttuivat paremmiksi. Kun olin tullut parempaan kuntoon ja jouduin sairaalaan joskus, niin se kohtelu oli parempaa silloin, kun voit paremmin. Tai tuolla tavalla.

Minulle tapahtui vielä se ihmisten yhteyteen meneminen – se opetettiin mulle vähän niin kuin puhutaan siitä Pavlovin koirasta. Sillä tavalla, että vaikka musta tuntui, että mä en ensinnäkään jaksa, tai mua pelottaa jokin kohtaaminen, ja mä en pysty kohtaamaan joitakin ihmisiä, ja niin poispäin, niin mä vaan sitä pelkoa kohti ja siitä huolimatta menin jonnekin ryhmään istumaan tai jotakin tällaista. Opin sen, että joka kerta kun menin vaikka ryhmään istumaan, niin kaikki meni hyvin. Opin sen, että ihmisten kanssa kaikki menee hyvin. No aina kaikki ei voi mennä sillä tavalla ihan nappiin, mutta mulle opetettiin sillä tavalla jotenkin se, että kun menet ihmisten pariin, niin se on sulle hyväksi. Sellainenkin opetus on käyty läpi.

Se piti niin kuin käytännössä nähdä itse, että näin se todella on, että voi olla hyvä olla ihmisten kanssa.

– Kyllä kyllä. Ja toki sitten myöhemmin pystyy sillä tavalla valikoimaan ystäviä, että on vain sellaisessa seurassa, mikä on rakentavaa ja hyväksi sulle. Ja jättää pois niitä ystäviä tai kavereita, jotka sulle vahingoksi jollain tavalla. Minulla ei ole päihdetaustaa, mutta olen usein kuullut siitä, että silloin pitää jättää se vanha kaveriporukka, ja löytää uudet ystävät.

Ja ne voivat olla isojakin valintoja sitten elämässä, ja siinä tarvitaan kyllä sellaista sisukkuutta ja rohkeutta varmastikin, kun niitä valintoja lähtee tekemään.

Minkälaista sinun elämäsi on nykyään äänien kanssa, kuuletko vielä ääniä?

– Kuulen jonkun muutaman äänen, mutta olen saanut rakentaa psyykettäni niin kuin pikkuhiljaa ylöspäin ja eteenpäin. Ja minulla ei ole enää sellaista tunnemyllerrystä, mulla on sitä sellaista virtailevaa vettä täällä mun sisälläni. Elämäni on muuttunut siitä parikymppisestä tytöstä huikealla tavalla erilaiseksi.

Ensiksi kouluttauduin kokemusasiantuntijaksi ja siitä on ollut mulle paljon iloa elämässä. Olen saanut kertoa mun selviytymistarinaani toisille kuntoutujille, heidän omaisilleen, mielenterveyden ammattilaisille ja mielenterveyden opiskelijoille. Olen kertonut tarinaani pienissä ryhmissä, välillä jossakin luokkahuoneissa, ja aina silloin tällöin pääsee suuriin auditorioihin puhumaan. Moniäänistenkin kanssa olemme tehneet infotilaisuuksia ja kaikkea tällaista. Tämä kokemusasiantuntijuus on ihan mielitehtäviäni, saa tukea ja auttaa toisia ihmisiä. Se on minulle tärkeää.

Sitten kävi niin, että pääsin peruutuspaikalle tuollaiseen kosmetologikouluun, valmistuin kosmetologiksi ja olen saanut jo muutaman vuoden yhdessä mielenterveysyhdistyksessä tehdä kasvohoitoja, jalkahoitoja ja sellaisia värianalyyseja. Minulla on ilmainen huone siellä. Se on ollut kivaa, että saa tehdä käsillä oikeaa työtä. Ja kun saan siitä palkan ja vie sen sinne talletusautomaattiin, sen minkä sä olet käsillä ansainnut sen rahan, ja se menee sun tilille. Niin se on mahtava fiilis. Mahtava fiilis, kun saa sen rahan laittaa sinne tilille. Tällä hetkellä jatkokoulutan itseäni kosmetiikkaneuvojaksi. Ja katsotaan, mitä se tuo sitten elämään lisää.

Olen myös käynyt sellaisen kouluttajavalmennuksen, KoKoa ry:n järjestämän. Mulla on oikeus pitää Mielenterveyden ensiapu 1 ja 2 -koulutuksia. Sitten mulla on keväällä 2024 tarkoitus alkaa pitämään ääniä kuuleville ihmisille koulutuksia, joissa käsitellään ääniä ja työstetään äänien kanssa elämistä. Ja sitten vielä, olen sivutoiminen yrittäjä. Teen niitä kosmetologitöitä yrityksen kautta, ja sitten joitakin kokemusasiantuntijatöitä yrityksen kautta. Musta tuntuu hyvältä olla yrittäjä. Eläkkeen päälle yritän. Ja kun mieli on ollut aika haavoitettu ja on ollut nöyryytetty, ja mieli on kuullut pahoja ääniä, ja kaikkea sellaista – niin yrittäjänä oleminen on sen verran vapaata, että mun ei tarvitse olla kenenkään sillä tavalla alamaisuudessa, että minua pystyttäisiin satuttamaan työntekoaikana, tai sillä lailla. Yrittäjänä toimiminen on sen verran vapaata. Voin valita mihin kellonaikaan teen töitä, missä teen töitä, ja kaikki tällaiset asiat. Se on tosi hienoa.

Olen myös kurssittanut itseni evankelistaksi, ja siinäkin haluaisin edetä vielä elämässäni sellaiseksi laulaja-evankelistaksi. Että katsotaan, jos musta joskus tulee sellainen.

Minulla on myös pieni auto käytettävissä, juuri eilen meni katsastuksesta läpi. Asun oikein hyvin tuollaisessa paritalon puolikkaassa, asun tällä hetkellä vanhempieni kanssa. En ole enää yksinäinen, minulla on ystäviä ja tuttavia paljonkin. Lähiaikoina minulla oli tässä syntymäpäivät ja sain 75 -80 onnittelutykkäystä siellä Facebookissa. Ja pidin pienet raamattupiirisyntymäpäivät ja mulla oli kylässä 17 ihmistä, ja niin poispäin. En ole enää yksinäinen, mulla on paljon ystäviä ja tuttavia. Ja näitä ystäviä olen löytänyt siis mielenterveysporukoista ja seurakuntaporukoista on myös löytynyt ystäviä. Joku sanoi joskus, ettei aikuisiällä voi löytää ystäviä, mutta kyllä vaan voi.

Hieno kuulla. Ja kun kysyin, että miten elät äänien kanssa tänä päivänä, niin tästä sinun vastauksestasi kyllä kaikella tavalla paistaa se, että no okei, ne ovat siellä vielä jollakin tavalla mukana, mutta hyvin pienessä roolissa, ja että on monta rautaa tulessa ja paljon tällaisia mielenkiinnon kohteita ja tärkeitä tavoitteita ja juttuja elämässä meneillään. Siellä ne äänet ovat, mutta niillä ei ole kovin keskeistä roolia.

– Kyllä, näin on justiinsa. Viimeiset viisi vuotta, tai jotain sellaista, olen nopeasti palautunut ja eheytynyt ja tullut hyvään kuntoon. Nykyään en ole masentunut, enkä ahdistunut, mua ei pelota, ja mitä muuta vielä – olen sisältäni iloinen ja ihan onnellinen. Mulla ei ole masennusta, mua ei satu mihinkään tänne kroppaan, mulla on elämäntehtävää, ja ajatus siitä, että elämäni parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin. Ihan sen takia, että se nuoruus meni sillä lailla vähän kärsiessä. Se ei ole hyvä asia, mutta odotan, että parhaat vuoteni tulevat vielä – ne ovat edessäpäin.

Vau, kuulostaa todella hienolta. Olisikohan vielä tähän loppuun jotakin sellaista – tämä sun tarina varmaan itsessään toimii inspiraationa ja toivon lähteenä monelle ääniä kuulevalle, kun kuulee, miten vaikeasta tilanteesta olet lähtenyt, ja me nähdään se, miten täynnä elämää olet tässä, iloa ja kaikkea positiivista.

– Se mun matka on mennyt hitaasti, hitaasti mutta se menee niin kuin ylöspäin kuitenkin pikkuhiljaa. Hitaasti, mutta varmasti, kyllä.

Suunta on oikea. Onko jotakin sanoja, millä haluaisit vielä erityisesti kannustaa ääniä kuulevia ottamaan tämän samanlaisen suunnan?

– Joo. Eläkää elämänne sillä tavalla, että sitten kun joskus aika jättää tästä elämästä, niin ette kadu sitä elämää, jonka olette eläneet. Toivon kaikkea hyvää kaikille ääniä kuuleville ihmisille, ja muistakaa, että ne äänet eivät määrittele teitä, ketä te olette – te itse määrittelette sen, ketä te olette ja mitä haluatte elämällänne tehdä. Mutta käyttäkää se elämän aika, mikä teillä on, sellaisiin asioihin, että sitten kun aika jättää, niin ette sitten kadu tätä elämää.

Vau, kiitoksia Mervi näistä sanoista ja koko haastattelusta. Haluan vielä lisätä tähän loppuun, että jos on kiinnostusta noille kursseille tulla, joista Mervi tuossa aiemmin mainitsi, niin voi ottaa meihin Moniäänisiin yhteyttä, niin voidaan ohjata sitten eteenpäin Merville. Ja totta kai meidän yhdistyksemme kaikki vertaistukimahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Niistä saa lisää tietoa nettisivuilta ja ottamalla yhteyttä meihin.