Vertaistukiryhmiä on erilaisia. Tunnelma virittyy tietenkin ihmisten ja puheenaiheiden kautta. Ryhmiä on pieniä, isoja, äänekkäitä, hiljaisia. Nyt ääniryhmiä on myös toiminnallisena, kun seinäjokelainen vertaisryhmän ohjaaja Tuukka Räihä päätyi muutaman onnellisen mutkan kautta sellaisen perustamaan.
Tuukka Räihä (kuvassa) ohjaa toiminnallista vertaisryhmää Seinäjoella.
Tuukka suunnitteli yhdessä erään sosionomiopiskelijan kanssa taiteellista vertaistukiryhmää kesäksi. Ryhmäläisten toiveiden kautta päädyttiin kuitenkin toisenlaiseen järjestelyyn: koko kesä grillailtiin rennoissa oloissa luonnon äärellä, ja konsepti kesäryhmästä laajeni nopeasti ympäri vuoden kestäväksi. Ryhmät olivat menestyksekkäitä, ja osallistujia oli keskimäärin jopa 8. Ohjaajia oli kaksi. Kokoontumiset tapahtuivat luonnon helmassa, esimerkiksi metsälaavulla tai vaikka grillikatoksessa. Toistaiseksi toiminnallisuus on jäänyt suhteellisen suppeaksi, mutta hyvään alkuun päästiin jo, ja jatkoa on luvassa. Merkittävää tässä kuitenkin oli se, että perinteisen sisätilassa pienessä piirissä istumisen sijasta asetelma jo itsessään on rennompi. Ajatus taustalla onkin, että keskustelu ja toisten tukeminen käydään mieluisan tekemisen äärellä, rennoin mielin.
Ryhmä toimi oikeastaan niin itsenäisesti ja hyvin, että ohjaajaa ei juurikaan edes tarvittu. Ryhmäläiset siis ohjautuivat itsenäisesti keskusteluissa niin sanotusti oikeille urille ja tukivat toisiaan ilman, että tähän piti ohjaajan tilannetta ohjata. Sen sijaan, kun osallistujia oli, mutta resursseja ei niinkään, meni käytännön töihin ohjaajalta paljon aikaa. Tähän on onneksi luvassa helpotusta jatkossa, sillä jo useampi henkilö on osoittanut kiinnostuksensa apujoukkoihin liittymisestä. Tämä onkin yksi Tuukan mukaan hienoimpia asioita tässä uudenlaisen vertaisryhmämallin kokeilussa; matkalta tarttui mukaan uusia jäseniä niin ryhmään kuin yhdistykseenkin.
Äänten lisäksi merkittävänä puheenaiheena ryhmässä oli juuri tulevaisuus. Nimenomaan ryhmän kannalta tulevaisuutta maalailtiin yhteistuumin. Tuukka kertoo, että palautteet tukevat hänen suunnitelmaansa siitä, että jatkossa tehtäisiin asioita yhdessä vielä monipuolisemmin. Tuukka puhuu toiminnallisen vertaistuen puolesta muun muassa juuri sen takia, että yhteisen kokeilun kautta joku saattaisi jopa vahingossa löytää itselleen mieleisen harrastuksen. Tuukka kertoo nähneensä kyseisen ilmiön tapahtuneen, ja tahtoo jatkossakin mahdollistaa ryhmäläisilleen sen, että jonkinlainen kipinä johonkin omaan juttuun syttyisi. Olkoon se sitten kalastaminen, keilaus, jousiammunta, frisbeegolf, kesäteatteri, tai ylipäätään yhdessä tekeminen! Yksin on vaikea lähteä kokeilemaan uutta ja heittäytyä keskelle vierasta porukkaa, mutta jo edes vähän tutuksi tulleessa ryhmässä se on helpompaa ja mielekästä. Ryhmän kautta saattaa muodostua myös kestäviä ystävyyssuhteita, jonka Tuukka kokee suureksi onnistumiseksi.
”Haluan viedä eteenpäin sitä asiaa, että jokainen ihminen löytäisi itselleen edes yhden ystävän. Elämä on aika kurjaa yksin,” Tuukka avaa ajatusmaailmaansa. Sen enempää asiaan ei tietenkään voi vaikuttaa, kuin tarjoamalla turvallinen kohtaamispaikka, jossa keskustella asioista. Joskus – kuten tässäkin ryhmässä – se kuitenkin riittää.
Vaikka ryhmä alkoi lähtökohtaisesti kesäryhmänä, ei sitä tosiaan olla pistämässä talviunille, vaan toiminta jatkuu entistä ehompana ryhmäläisten toiveita ja palautteita kuullen. Ryhmän ajankohta siirretään iltaan ja suunnitelmaa ryhmän monipuolisemmasta toteutustavasta aletaan viemään eteenpäin. Tuukka kertoo hänellä itsellään olevan paljon suunnitelmia aktiviteettien varalle, mutta muistuttaa heti, että loppupeleissä ryhmäläiset ovat ne, joiden toiveiden pohjalta aktiviteetit valikoituvat. Vielä tänä vuonna tullaan tekemään ryhmäläisille kysely siitä, mitä toiveita heillä aktiviteetteihin liittyen on.
”Toiminnallinen vertaistukimalli sopii kaikille ääniä kuuleville,” Tuukka kertoo. Hän jatkaa, ettei mitään vaatimuksia tosiaan tällaiseen malliin ole. Kenenkään ei ole pakko osallistua valittuun toimintaan ja toimintaa voi myös soveltaa tilanteen mukaan. Esimerkkinä soveltamisesta Tuukka avaa suunnitelmaa hevostalleista; vaikka lähtökohtaisesti ollaan menossa ratsastamaan, ei se ole ainoa mahdollisuus. ”Osallistuja voi vaikka ainoastaan olla lähellä hevosta, ja tuntea sen lämpö ja tuomitsemattomuus,” Tuukka kertoo.
Tuukka haluaa kannustaa kaikkia kokeilemaan toiminnallista vertaistuki-mallia ja onkin valmis vastailemaan kysymyksiin ja auttamaan alkuun! Tuukkaan saat yhteyden Moniäänisten toimiston kautta.
Teksti PINJA TEPONOJA
Kuvat JYRKI HAUTAMÄKI
